KKO:2014:3: Oliko sopimus tuomioistuimen toimivallasta sitova vakuutettua kohtaan, jonka kotipaikka kanteen vireille tullessa oli toisessa EU-valtiossa?

Diaarinumero: S2010/665
Antopäivä: 4.2.2014
Taltio: 305

Vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välisessä vakuutussopimuksessa oli sovittu riitojen ratkaisemisesta suomalaisessa tuomioistuimessa. Sopimus tuomioistuimen toimivallasta ei sitonut vakuutettua, jonka kotipaikka kanteen vireille tullessa oli toisessa EU-valtiossa. Vakuutettua vastaan nostettu kanne jätettiin tutkimatta.

Bryssel I -asetus 12 artikla 1 kohta
Bryssel I -asetus 23 artikla

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

X Europe S.A. sivuliike (jäljempänä vakuutusyhtiö) oli myöntänyt Y Oyj:lle (yhtiö) niin sanotun johdon vastuuvakuutuksen. A oli yhtiön varatoimitusjohtajana ja toimitusjohtajana ollut vakuutuksella vakuutettuna.

Virallisen syyttäjän nostettua vakuutettua A:ta vastaan kanteen kahdesta törkeästä viestintäsalaisuuden rikkomisesta A oli tehnyt vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen ja pyytänyt vakuutusyhtiötä korvaamaan rikosoikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikustannukset johdon vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö oli vakuutusehtojen mukaisesti maksanut A:n asianajokustannukset 461 649,44 euroa. Vakuutusehtojen mukaan vakuutettu oli kuitenkin velvollinen palauttamaan vakuutusyhtiön maksamat korvaukset, mikäli hänen todetaan lainvoimaisella tuomiolla syyllistyneen rikolliseen menettelyyn.

A tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä viestintäsalaisuuden rikkomisesta. Tuomion tultua lainvoimaiseksi vakuutusyhtiö oli vaatinut A:ta maksamaan vakuutusyhtiölle takaisin vakuutusyhtiön maksamat korvaukset. A:n kieltäydyttyä maksamasta korvauksia vakuutusyhtiö nosti A:ta vastaan kanteen Espoon käräjäoikeudessa.

Kanne Espoon käräjäoikeudessa

Vakuutusyhtiö vaati, että A velvoitetaan palauttamaan vakuutusyhtiön A:lle vakuutuksen perusteella suorittamat oikeudenkäyntikustannukset yhteensä 461 649,44 euroa.

Vakuutusyhtiö vakuutuksenantajana ja yhtiö vakuutuksenottajana olivat sopineet, että vakuutussopimukseen sovelletaan Suomen lakia ja että vakuutussopimukseen liittyvät erimielisyydet käsitellään suomalaisessa tuomioistuimessa.

Vakuutusyhtiö ja yhtiö olivat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä Bryssel I -asetus) 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti pätevästi sopineet oikeuspaikasta. Sekä vakuutusyhtiöllä että yhtiöllä oli sopimusta tehtäessä kotipaikka Suomessa. Kohdan soveltaminen ei rajoittunut niihin tilanteisiin, joissa vahinko tapahtuu ulkomailla, vaan vakuutuksenantaja ja vakuutuksenottaja voivat aina sopia, että kyseisen valtion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia riippumatta siitä, missä vahinko tapahtuu.

Vakuutusyhtiön ja yhtiön vakuutussopimus täytti lisäksi niin sanotun suuren riskin määritelmän, jolloin toimivaltaisesta tuomioistuimesta on aina mahdollista sopia Bryssel I -asetuksen 13 artiklan 5 kohdan mukaan. Heikomman osapuolen suojaamistarvetta ei ollut suuren riskin vakuutussopimuksissa. Oikeuspaikkaa koskeva vakuutusehto sitoi A:ta tämän ollessa sidottu vakuutusehtoihin ja rinnastuessa vakuutuksenottajan toimitusjohtajana vakuutuksenottajaan. A oli lisäksi joko hyväksynyt vakuutusehdot tai hänellä oli ollut vähintäänkin mahdollisuus päättää vakuutusehtojen sisällöstä. A:lla ei ollut myöskään minkäänlaista suojan tarvetta. Suomalaisessa tuomioistuimessa käytävä oikeudenkäynti ei millään tavoin heikentänyt vakuutetun asemaa.

Vastaus

A vaati, että kanne jätetään tutkimatta.

Espoon käräjäoikeus ei ollut toimivaltainen tuomioistuin, vaan kanne oli Bryssel I -asetuksen mukaan nostettava vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa. Vakuutetun kotipaikka oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vastaajan kotipaikan tuomioistuin oli Bryssel I -asetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaan pääsääntö myös vakuutusasioissa. Osapuolten sopimusvapautta oli vakuutusasioissa rajoitettu heikomman suojaksi. Lisäksi sopimus voi koskea ainoastaan vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan välistä riitaa, ei vakuutuksenantajan ja vakuutetun välistä riitaa. Vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan välisellä keskinäisellä sopimuksella ei ollut mahdollista heikentää kolmannen tahon oikeusasemaa. Kun A ei ollut henkilökohtaisesti sopimuksen osapuoli eikä hän muutenkaan ollut hyväksynyt ehtoa, ei sopimuksella ollut voitu häntä sitovasti sopia sopimusta koskevan riidan oikeuspaikasta.

Käräjäoikeuden päätös 16.9.2009

Käräjäoikeus tutki oikeuspaikkasopimuksen pätevyyttä erityisesti Bryssel I -asetuksen 13 artiklan 3 ja 5 kohdan perusteella.

Bryssel I -asetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukainen sopimus edellytti, että sopimuksessa oli sovittu tuomioistuimen toimivallasta myös sen tapauksen varalta, että vahinko sattuu ulkomailla. Vakuutusyhtiön ja yhtiön välisessä vakuutussopimuksessa ei ollut sovittu suomalaisten tuomioistuinten toimivallasta tällaisen tapauksen varalta.

Käräjäoikeus katsoi sen sijaan, että vakuutusyhtiö ja yhtiö olivat voineet sopia oikeuspaikasta Bryssel I -asetuksen 13 artiklan 5 kohdan nojalla. Kyseisessä kohdassa oli kysymys artiklassa 14 tarkoitetusta ”suuria riskejä” koskevasta vakuutussopimuksesta. Tällaisessa tapauksessa osapuolet voivat sopia oikeuspaikasta Bryssel I -asetuksen 14 artiklan tarkoittamissa tilanteissa. ”Suuret riskit” oli määritelty neuvoston direktiivissä 73/239/ETY sellaisena kuin se oli muutettuna neuvoston direktiiveillä 88/357/ETY ja 90/618/ETY, sellaisina kuin ne ovat voimassa. Yhtiön vuoden 2001 vuosikertomuksen mukaan yhtiö oli vuonna 2001 täyttänyt ”suuren riskin” määritelmän.

Sopimusvapaus suuren riskin tapauksessa perustui siihen, että vakuutuksenottajan suojelemiselle ei ollut tarvetta toimialoilla, joilla vakuutuksenottaja oli sekä taloudellisesti että ammatillisesti vahva. Sen sijaan suojelun tarve kolmannen eli A:n osalta oli olemassa.

Käräjäoikeus katsoi, että vakuutusyhtiön ja yhtiön välillä tehty oikeuspaikkasopimus sitoi näitä osapuolia, mutta ehto ei voinut tulla kolmatta osapuolta eli vakuutettua A:ta sitovaksi siitä huolimatta, että vakuutusehdot muutoin olivat vakuutetulle eduksi. Huomioon ottaen Bryssel I -asetuksen tarkoitus suojata heikompaa osapuolta asetuksen tarkoituksena ei ollut voinut olla poiketa pääsäännöstä kolmantena olevan edunsaajan osalta edes ”suurten riskien” osalta.

Käräjäoikeus katsoi, ettei se ollut toimivaltainen tuomioistuin asiassa, ja jätti kanteen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marjo Naapi.

Helsingin hovioikeuden päätös 17.6.2010

Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden päätöksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ilkka Sinisalo, Birgitta Lemström ja Thea Lång.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan vakuutusyhtiö vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Vakuutettu vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. X Europe S.A. sivuliike vakuutuksenantajana (jäljempänä vakuutusyhtiö) ja Y Oyj vakuutuksenottajana olivat solmineet yritysjohdon vastuuvakuutuksen. A oli Y Oyj:n toimitusjohtajana ollut vakuutuksessa vakuutettuna. Vakuutusyhtiö ja Y Oyj olivat vakuutussopimuksessa sopineet, että siihen liittyvät erimielisyydet käsitellään suomalaisissa tuomioistuimissa.

2. A:ta vastaan Espoon käräjäoikeudessa 14.10.2008 vireille panemassaan kanteessa vakuutusyhtiö on vaatinut, että A velvoitetaan palauttamaan vakuutuksenantajalle sen A:lle suorittama vakuutuskorvaus. A:n kotipaikka on kannetta vireille pantaessa ollut Iso-Britannia (Yhdistynyt kuningaskunta).

3. Asiassa on kysymys siitä, sitooko vakuutussopimukseen sisältynyt vakuutusyhtiön ja Y Oyj:n välinen sopimus oikeuspaikasta A:ta ja onko Espoon käräjäoikeus toimivaltainen tutkimaan kanteen.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

4. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n mukaan luonnollista henkilöä vastaan esitetty vaatimus tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä hänellä on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka. Saman luvun 19 §:n mukaan osapuolilla on säännöksestä ilmenevissä asioissa oikeus sopia, että riita-asia voidaan tutkia tai on tutkittava muussa kuin laissa säädetyssä käräjäoikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 27 §:n mukaan luvun säännöksiä noudatetaan, jollei muun ohella Euroopan yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu.

5. Tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeuden alalla Euroopan Unionin alueella koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettu neuvoston asetus N:o 44/2001 (jäljempänä Bryssel I -asetus). Sen 12 artiklan mukaan vakuutuksenantaja saa nostaa kanteen vain sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastaajan kotipaikka on, riippumatta siitä, onko vastaaja vakuutuksenottaja, vakuutettu vai edunsaaja.

6. Mainitun asetuksen 13 artiklassa on säännelty ne tilanteet, joissa vakuutusasioita koskevista asetuksen toimivaltasäännöksistä voidaan poiketa sopimuksin. Vakuutusyhtiö on vedonnut sanotun artiklan 3 ja 5 kohtiin katsoen, että se ja Y Oyj ovat niiden nojalla voineet A:ta sitovasti sopia suomalaisten tuomioistuinten toimivallasta. Bryssel I -asetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaan vakuutusasioissa voidaan asetuksen toimivaltasäännöksistä poiketa, jos sopimuksen ovat keskenään tehneet vakuutuksenottaja ja vakuutuksenantaja, joiden kummankin kotipaikka tai asuinpaikka oli sopimusta tehtäessä samassa jäsenvaltiossa, ja sopimuksessa on sovittu tuon valtion tuomioistuinten toimivallasta myös sen tapauksen varalta, että vahinko sattuu ulkomailla, jollei sellainen sopimus ole tuon jäsenvaltion lain mukaan kielletty. Artiklan 5 kohdan mukaan oikeuspaikkasopimus on sallittu myös muun muassa silloin, kun sopimus koskee vakuutussopimusta, joka koskee yhtä tai useampaa 14 artiklassa tarkoitettua riskiä.

7. Euroopan yhteisön tuomioistuin on tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen eli Brysselin sopimuksen vastaavansisältöisen määräysten osalta todennut, että edellä tarkoitettuja poikkeuksia toimivaltasäännöksistä on tulkittava suppeasti siihen nähden, että vakuutussopimusten osalta yleissopimuksen tavoite on ollut suojata taloudellisesti heikommassa asemassa olevaa henkilöä rajoittamalla oikeuspaikkasopimuksen osalta sopimusvapautta (Asia C-112/03, Société financière et industrielle du Peloux, kohta 31). Mainitussa asiassa tuomioistuin katsoi, että yleissopimuksen määräysten sananmukaisen tulkinnan perusteella ei sinänsä voitu arvioida, voiko vakuutuksenantaja vedota oikeuspaikkalausekkeeseen edunsaajana olevaa vakuutettua vastaan. Tuomioistuin päätyi muun muassa sääntelyn mainitun tavoitteen huomioon ottaen katsomaan, että vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan väliseen, Bryssel I -asetuksen 13 artiklan 3 kohtaa vastaavaan yleissopimuksen 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun oikeuspaikkasopimukseen ei voitu vedota sellaista vakuutussopimuksen edunsaajana olevaa vakuutettua vastaan, joka ei ollut nimenomaisesti hyväksynyt oikeuspaikkalauseketta ja jonka kotipaikka oli muussa sopimusvaltiossa kuin vakuutuksenantajalla ja vakuutuksenottajalla (tuomio kohta 43). Sittemmin tuomioistuin on todennut, että Bryssel I -asetuksella on vahvistettu vakuutusasioissa heikompana osapuolena pidettyjen suojaa verrattuna siihen, joka perustui Brysselin yleissopimuksen soveltamiseen (Asia C-463/06, FBTO Schadeverzekeringen NV, kohta 28). Euroopan Unionin tuomioistuin on tuomiossaan asiassa C-543/10, Refcomp SpA, käsitellyt sitä, milloin sivullisen on asetuksen 23 artiklan mukaisesti katsottava suostuneen tuomioistuimen toimivaltaa koskevaan sopimukseen, ja päätynyt katsomaan, että sopimukseen ei voida vedota sivullista vastaan paitsi jos voidaan osoittaa, että hän tosiasiallisesti on hyväksynyt lausekkeen artiklassa mainitulla edellytyksillä.

Korkeimman oikeuden arviointi

8. A:n kotipaikka on kanteen vireille tullessa ollut Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vakuutusyhtiön ja Y Oyj:n Suomessa tekemä oikeuspaikkasopimus osoittaa suomalaisen tuomioistuimen toimivaltaiseksi ratkaisemaan sopimuksesta aiheutuvia erimielisyyksiä. Toimivaltainen tuomioistuin määräytyy tässä tilanteessa soveltamalla Bryssel I -asetusta. Toimivaltaperusteita on arvioitava kanteen vireille tulon hetkellä vallinneiden olosuhteiden pohjalta.

9. Vakuutusyhtiön ja Y Oyj:n välisen oikeuspaikkasopimuksen sitovuutta A:han nähden on arvioitava Euroopan Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössään osoittamista lähtökohdista. Kuten Euroopan Unionin tuomioistuin on edellä mainitussa ratkaisussaan Refcomp SpA, kohta 18, todennut, siltä osin kuin asetuksella on jäsenvaltioiden välisissä suhteissa korvattu yleissopimus, tuomioistuimen mainitun yleissopimuksen määräyksistä antama tulkinta pätee myös asetuksen säännösten osalta, mikäli kyseisten määräysten ja säännösten voidaan katsoa vastaavan toisiaan. Kysymys on pakottavasta sääntelystä vakuutetun suojaksi oikeudenkäyntimenettelyä silmällä pitäen. Korkein oikeus katsoo, että vakuutusyhtiö ja Y Oyj eivät ole voineet Bryssel I -asetuksen 13 artiklan 3 kohdan nojalla A:ta sitovasti sopia, että vakuutusyhtiöllä olisi oikeus nostaa vakuutussopimukseen perustuva kanne A:ta vastaan muussa kuin sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jonka alueella A:n kotipaikka on ollut kanteen vireille tulon hetkellä. Tätä taustaa vasten merkitystä ei ole sillä, missä valtiossa eri osapuolilla on ollut kotipaikka silloin, kun oikeuspaikkaa koskeva sopimus solmittiin. Merkityksetöntä asian arvioinnissa on sekin, onko sopimuksessa ollut kysymys Bryssel I -asetuksen 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta suuren riskin vakuutuksesta. Edellä mainittuihin seikkoihin nähden asiassa ei ole tarpeen arvioida sitä, onko vakuutusyhtiön ja Y Oyj:n välistä sopimusta oikeuspaikasta pidettävä niitä sitovana.

10. Edellä kohdassa 7 mainitusta ratkaisusta asiassa Société financière et industrielle du Peloux on pääteltävissä, että vakuutusyhtiön ja yhtiön välinen oikeuspaikkalauseke saattaa tulla vakuutettua sitovaksi, jos tämä on lausekkeen nimenomaisesti hyväksynyt. Oikeuspaikkaa koskeva sopimus tulee laatia Bryssel I -asetuksen 23 artiklan mukaisesti. Asiassa ei kuitenkaan ole edes väitetty, että A olisi sopinut oikeuspaikasta Bryssel I -asetuksen 23 artiklan edellyttämällä tavalla. A:n asema yhtiön toimitusjohtajana sen enempää kuin se, että hänelle on suoritettu vakuutussopimuksen mukaista korvausta, eivät ole sellaisia seikkoja, joiden nojalla voitaisiin katsoa A:n nimenomaisesti hyväksyneen vakuutusyhtiön ja yhtiön välillä tehdyn oikeuspaikkalausekkeen itseään sitovaksi.

11. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei suomalainen tuomioistuin ei ole asiassa toimivaltainen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Juha Häyhä ja Jukka Sippo. Esittelijä Kristiina Harenko.

Sopimusriidat