KKO:2017:44: Oliko vakuutusyhtiö täyttänyt vakuutusehtoa koskevan tiedonantovelvollisuutensa?
Diaarinumero: S2015/528
Antopäivä: 22.6.2017
Taltio: 1371
A Oy oli alihankintasopimuksen perusteella kuljettanut B Oy:n toimeksiannosta C Oy:lle raaka-ainetta. Raaka-aineeseen oli sekoittunut kuljetuksen aikana toista ainetta, koska A Oy:n työntekijä ei ollut riittävästi puhdistanut ajoneuvon säiliötä ennen kuljetusta. B Oy oli korvannut C Oy:lle sekoittumisesta aiheutuneen vahingon, ja A Oy oli velvoitettu korvaamaan B Oy:n maksaman vahingonkorvauksen määrä B Oy:lle.
A Oy:n konkurssipesän vaadittua yhtiön vahingonkorvausvastuun perusteella korvausta yhtiön vastuuvakuutuksesta vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa, koska vastuuvakuutuksen ehdon mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustui sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta. Korkein oikeus katsoi, että koska A Oy:n velvollisuus huolehtia säiliön puhdistamisesta oli perustunut pelkästään sen ja B Oy:n väliseen sopimukseen, puhdistamisvelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutunutta vahinkoa ei ollut korvattava vastuuvakuutuksesta.
Kysymys myös siitä, oliko vakuutusyhtiö täyttänyt vakuutusehtoa koskevan tiedonantovelvollisuutensa. (Ään.)
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 23.5.2014 ja Turun hovioikeuden tuomio 20.5.2015 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.
Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Pasi Kettula ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Kirsi Kanerva, Mariitta Lehmus ja Pirjo Tammio.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Folksam Vahinkovakuutus Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan vakuutusyhtiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. A Oy:n konkurssipesä vaati valituksen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. A Oy:llä on ollut Folksam Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n (jäljempänä Folksam) myöntämä toiminnan vastuuvakuutus.
2. Vakuutusehtojen 4 kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Ehtojen 5.7 kohta on otsikoitu sopimusvastuuksi ja sen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta (jäljempänä ”rajoitusehto”).
3. Vakuutuksen voimassaoloaikana A Oy oli B Oy:n kanssa tekemänsä alihankintasopimuksen perusteella kuljettanut kalkkikivifilleriä C Oy:lle, joka oli tilannut kuljetuksen B Oy:ltä. Kuljetuksen aikana kalkkikivifilleriin oli sekoittunut A Oy:n kuljetusajoneuvon säiliössä ollutta ferrosulfaattia. Kun C Oy oli käyttänyt sille toimitettua kalkkikivifilleriä tasoitteen valmistamiseen, kalkkikivifilleriin sekoittunut ferrosulfaatti oli aiheuttanut kahden tasoite-erän pilaantumisen.
4. B Oy oli korvannut C Oy:lle aiheutuneen vahingon, ja A Oy oli lainvoimaisesti velvoitettu korvaamaan B Oy:lle sen C Oy:lle maksaman vahingonkorvauksen määrä.
5. Käräjäoikeus on A Oy:n konkurssipesän (jäljempänä konkurssipesä) kanteesta velvoittanut Folksamin suorittamaan konkurssipesälle vastuuvakuutuksen perusteella vakuutuskorvausta A Oy:n toteutuneen vahingonkorvausvastuun johdosta. Käräjäoikeus on katsonut, että ferrosulfaatin sekoittuminen kalkkikivifilleriin oli johtunut A Oy:n vastuulla olevasta tuottamuksellisesta menettelystä. A Oy:n kuljettaja ei ollut puhdistanut säiliötä kuljetusten välillä riittävän huolellisesti ottaen huomioon se, että hänen oli täytynyt ymmärtää säiliöiden huolellisen tyhjentämisen merkitys kuljetusalan toiminnassa ja pystyä ennakoimaan ne vahingot, joita puhdistamisvelvoitteen laiminlyönti voi aiheuttaa seuraavalle kuormalle.
6. Käräjäoikeus on katsonut, että puhdistamisvelvoite on ollut paitsi sopimusperusteinen myös säiliöauton kuljettajan yleiseen ammattitaitoon kuuluva sopimuksesta riippumaton velvollisuus. Myös sopimukseen nähden ulkopuolisen vahingonkärsijän olisi ollut mahdollista saada vahingonkorvauslain nojalla vahingonkorvausta tällaisen velvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta. A Oy:n tuottamuksellisesti aiheuttama vahinko olisi tullut A Oy:n korvattavaksi myös sopimussuhteen ulkopuolella, minkä vuoksi käräjäoikeus velvoitti Folksamin suorittamaan kanteessa vaaditun korvauksen konkurssipesälle.
7. Folksam on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Folksam on valituksessaan riitauttanut vakuutusehdon tulkinnan mutta ei käräjäoikeuden selvitetyksi katsomaa tapahtumainkulkua. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
8. Folksam on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. Se on katsonut, että A Oy:n vahingonkorvausvastuu on ollut yksinomaan sopimukseen perustuvaa vastuuta, jota ei rajoitusehdon mukaan korvata vakuutuksesta.
9. Konkurssipesä on vaatinut Folksamin valitusta hylättäväksi ja katsonut, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ovat oikeita. Korvausvastuu ei perustu pelkästään sopimukseen, vaan kysymyksessä on esinevahinko, josta A Oy on ollut huolimattomuutensa perusteella vastuussa vahingonkorvauslain nojalla. Konkurssipesä on katsonut, että rajoitusehto, johon Folksam on vedonnut, on epäselvä ja moniselitteinen. Lisäksi se on katsonut, että kyseinen rajoitusehto on tarkoittanut sellaista vakuutusturvan olennaista rajoitusta, johon Folksam vakuutuksenantajana on ollut velvollinen kiinnittämään A Oy:n huomiota ennen sopimuksen tekemistä.
10. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A Oy:n edellä kuvattuihin tapahtumiin perustuva vahingonkorvausvastuu vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa. Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko Folksam ennen vakuutussopimuksen päättämistä laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutusturvan rajoituksesta siten, että vakuutussopimuksen on vakuutussopimuslain 9 §:n nojalla katsottava olevan voimassa sen sisältöisenä kuin A Oy:llä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Rajoitusehtoa koskevan tiedonantovelvollisuuden täyttäminen
Sovellettavat säännökset
11. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta ja sen laiminlyönnin seurauksista säädetään vakuutussopimuslaissa. Vakuutussopimuslain 5 §:n (543/1994) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lainkohtaa on muutettu 1.11.2010 voimaan tulleella lailla (426/2010), joka kysymyksessä olevilta osilta on asiallisesti samansisältöinen kuin edellä selostettu säännös.
12. Vakuutussopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan vakuutusturvan rajoituksen olennaisuutta arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yksittäistapauksessa riippuvat vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot. Pelkkä vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. (HE 114/1993 vp s. 26 – 27.)
13. Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja.
Onko kysymys olennaisesta vakuutusturvan rajoituksesta?
14. Konkurssipesä on katsonut, että rajoitusehto on vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuutusturvan olennainen rajoitus, johon vakuutuksenantaja on velvollinen kiinnittämään vakuutuksenottajan huomiota. Sopimukseen perustuvan vastuun sulkemisella pois vakuutussuojan piiristä on erittäin suuri merkitys vakuutuksenottajan kannalta, koska vastuuvakuutus koskee sellaista liiketoimintaa, joka perustuu sopimussuhteisiin.
15. Folksam on katsonut, että kysymyksessä ei ole olennainen rajoitus, koska koko vastuuvakuutuksen merkitys kuljetusyritykselle on vähäinen. Kuljetusyrityksen toiminnan pääasialliset vastuuriskit liittyvät kuljetettavana olevan lastin vahingoittumiseen sekä liikenteessä aiheutettuihin vahinkoihin, ja nämä riskit on tyypillisesti vakuutettu kuljetusvastuuvakuutuksella ja liikennevakuutuksella.
16. Korkein oikeus katsoo, että sopimuksiin perustuvaa yritystoimintaa harjoittavan yrityksen voidaan olettaa pitävän tärkeänä vakuutusturvansa arviointiin vaikuttavana seikkana sitä, korvataanko vastuuvakuutuksesta sopimukseen perustuva korvausvastuu. Tieto korvattavia vahinkoja koskevista rajoituksista on edellytys sille, että yritys voi arvioida, onko kyseinen vakuutus tarpeen ja millaiset muut vakuutukset ovat tarpeen sen yritystoimintaan liittyvien riskien varalta. Siitä, että vastuuvakuutuksen merkitys voi olla kuljetusyritykselle selvästi vähäisempi kuin kuljetusvastuuvakuutuksen ja liikennevakuutuksen merkitys, ei voida tehdä johtopäätöstä, ettei vakuutuksenottajan kannalta olisi olennaista tietää vastuuvakuutuksen merkityksen arvioinnin kannalta keskeisistä vakuutusturvan rajoituksista. Vaikka ehto on vastuuvakuutuksissa tavanomainen, se saattaa rajoittaa oikeutta korvaukseen laajemmin kuin vakuutuksenottaja lähtökohtaisesti olettaa.
17. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että rajoitusehdossa on kysymys säännöksessä tarkoitetusta vakuutusturvan olennaisesta rajoituksesta.
Onko Folksam kiinnittänyt A Oy:n huomiota rajoitusehtoon?
18. Folksam on katsonut, että sen vakuutussopimusta tehtäessä A Oy:lle toimittamassa toiminnan vastuuvakuutuksen tuoteselosteessa on riittävällä tavalla kiinnitetty huomiota rajoitusehtoon. Konkurssipesä on puolestaan katsonut, että rajoitusehtoa olisi tullut erikseen korostaa vakuutussopimusta tehtäessä.
19. Asiassa todisteena esitetyn tuoteselosteen ensimmäisellä sivulla on otsikon ”Näitä vahinkoja ei korvata” alla luettelo vahingoista, joita vastuuvakuutuksesta ei korvata. Tässä luettelossa mainitaan ensimmäisenä, että vakuutus ei kata vahingonkorvausvastuuta, joka perustuu sopimukseen tai vakuuksiin. Luettelon alla esitetään esimerkkejä vahingoista, joita vakuutus ei korvaa. Esimerkkeinä mainitaan muun muassa, ettei vakuutuksesta korvata pesulanpitäjän vastuuta pestäväksi otettujen vaatteiden vahingoittumisesta pesun yhteydessä, kultasepän vastuuta korjattavaksi otetun kellon vahingoittumisesta korjauksen yhteydessä eikä maataloustuotteita varastoivan yrityksen vastuuta varastoitavaksi otettujen perunoiden pilaantumisesta varastotilojen liian alhaisen lämpötilan vuoksi.
20. Korkein oikeus katsoo, samoin kuin ratkaisussa KKO 2011:5 (kohta 17), että vakuutuksenottajan voidaan edellyttää ennen vakuutuksen ottamista tutustuvan kohtuullisella huolellisuudella sille toimitettuun kirjalliseen aineistoon. Kun tuoteselosteessa on nimenomaisesti kiinnitetty huomiota siihen, että vakuutus ei kata sopimukseen perustuvaa korvausvastuuta, rajoitusehto ei ole voinut jäädä tuoteselosteeseen tutustuvalta vakuutuksenottajalta huomaamatta. Esitetyt esimerkit ovat osaltaan havainnollistaneet sitä, että vastuuvakuutuksen ottaneen yrityksen toiminnalle tyypilliset sopimusvelvoitteiden täyttämiseen liittyvät vastuuriskit eivät tule korvattaviksi vastuuvakuutuksesta.
21. Korkein oikeus katsoo, että kun kysymys on yritykselle tarjottavasta, ehdoiltaan tavanomaisesta vakuutuksesta, edellä kuvattua tiedonantoa voidaan pitää riittävänä. Folksamin ei siten ole katsottava laiminlyöneen vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan.
Rajoitusehdon merkitys
22. Folksam on valituksessaan katsonut, että rajoitusehdon soveltamisessa on noudatettava vahingonkorvausoikeudellista jakoa sopimuksen ulkoisen vahingonkorvausvastuun ja sopimusvastuun välillä. A Oy:n vahingonkorvausvastuussa on kysymys yksinomaan sopimukseen perustuvasta vastuusta, koska ilman kuljetussopimusta A Oy:llä ei olisi ollut velvollisuutta puhdistaa kuljetusajoneuvon säiliötä, eikä A Oy olisi siksi voinut olla vastuussa puhdistamisen laiminlyönnistä johtuneesta vahingosta.
23. Konkurssipesä on puolestaan katsonut, että vahingonkorvausvastuun korvattavuutta tulee arvioida sen mukaan, aiheuttaako suoritettu toiminta vahingonkorvausvelvollisuuden, kun toimintaa arvioidaan vahingonkorvauslain nojalla ottamatta huomioon sopimuksessa mahdollisesti asetettua, vahingonkorvauslain mukaista vastuuta laajempaa vastuuta. Vahingonkorvauslain nojalla A Oy olisi ollut korvausvastuussa C Oy:lle aiheuttamastaan esinevahingosta, kun se ei ollut huolelliselta henkilöltä edellytettävin tavoin varmistunut siitä, ettei kuljetettava kalkkikivifilleri saastu autossa aiemmin kuljetetun lastin jäännöksistä. Konkurssipesän mukaan sopimusehtoa on epäselvässä tilanteessa tulkittava laatijansa eli Folksamin vahingoksi.
24. Korkein oikeus toteaa, että rajoitusehto on vakuutukseen liittyvä vakioehto, joka on laadittu silmällä pitäen laajaa vakuutettujen joukkoa. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2000:67 todennut, tällaisia ehtoja on perusteltua tulkita objektiivisesti, kun sekä vakuutettujen että vakuutusyhtiön kannalta on tärkeää, että ehtoja sovelletaan vakuutettuihin mahdollisimman yhdenmukaisella tavalla. Mainitussa ratkaisussa ilmaistun tavoitteen toteutumista edistää lisäksi se, että vakuutusehdoissa käytetyt oikeudelliset käsitteet ja termit ymmärretään lähtökohtaisesti samoin kuin niiden merkitys kyseisellä oikeudenalalla vakiintuneesti ymmärretään.
25. Rajoitusehdon sanamuodon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahingonkorvausvastuuta, joka perustuu sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta. Korkein oikeus katsoo, että sopimusehdon tulkinnan lähtökohdaksi on perusteltua ottaa jaottelu sopimusperusteisen korvausvastuun ja muun vahingonkorvausvastuun eli rikkomusvastuun välillä. Sopimukseen perustuvan korvausvastuun ala vakuutusehdossa on perusteltua ymmärtää siten kuin sopimukseen perustuva korvausvastuu oikeudessamme vakiintuneesti ymmärretään.
26. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on ollut kysymys A Oy:n sopimuskumppaniin kohdistuvasta korvausvastuusta sellaisesta vahingosta, joka on johtunut A Oy:n huolimattomuudesta sopimusvelvoitteidensa täyttämisessä. Kun kyseinen korvausvastuu on selvästi ollut sopimukseen perustuvaa korvausvastuuta, arvioitavaksi tulee rajoitusehdon mukaan se, olisiko korvausvastuuta ollut ilman sopimusta.
27. Mainitun edellytyksen voidaan katsoa tarkoittavan sitä, että myös rikkomusperusteisen korvausvastuun edellytykset olisivat täyttyneet. Vahinko on toisin sanoen aiheutettu rikkomalla sellaista huolellisuusvelvollisuutta, joka on ollut voimassa sopimuksesta riippumatta. Tällöin sopimuskumppani on rinnastettavissa ulkopuoliseen vahingon kärsijään ja vahinko on rajoitusehdon estämättä korvattava.
28. Sopimusperusteisen korvausvastuun lähtökohtana ovat sopimuksen osapuolten itsensä asettamat sopimusehdot sekä sopimukseen vaikuttavasta alan tavasta, osapuolten välisestä käytännöstä, toiseen osapuoleen sovellettavista ammattitaitovaatimuksista tai lainsäädännöstä johtuvat velvoitteet, joiden rikkomiseen korvausvastuu voidaan perustaa. Silloin, kun korvausvastuu perustuu sopimusvelvoitteen rikkomiseen, loukkauksen kohteena on tyypillisesti toinen sopimuksen osapuoli ja rikkojana hänen vastapuolensa. Rikkomusvastuu puolestaan perustuu sopimuksesta riippumatta voimassa olevan velvollisuuden rikkomiseen. Loukkaus kohdistuu tyypillisesti rikotun huolellisuusvelvoitteen suojan piirissä olleeseen ulkopuoliseen.
29. Rikkomusvastuun alalla vahingonkorvauslaki on toiselle tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheutettua vahinkoa koskeva yleislaki. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään, muuta johdu.
30. Konkurssipesä on katsonut, että A Oy on toiminut edellä kuvatussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla tuottamuksellisesti, kun se ei ole riittävän huolellisesti varmistunut siitä, että kuljetettava kalkkikivifilleri ei saastu kuljetetun lastin jäännöksistä.
31. Korkein oikeus toteaa, ettei säiliöajoneuvon omistajalla ole yleistä velvollisuutta pitää ajoneuvon säiliötä puhtaana sen välttämiseksi, että säiliössä kuljetettavaan aineeseen ei sekoitu muita aineita. Asiassa ei ole väitettykään, että ferrosulfaatin jäämisestä säiliöön olisi aiheutunut vahinkoa muuten kuin sen johdosta, että ferrosulfaatin jäämät ovat sekoittuneet muuhun kuormaan. A Oy:n velvollisuus huolehtia säiliöajoneuvonsa säiliön puhtaudesta siten, ettei säiliössä ole sellaisia epäpuhtauksia, jotka aiheuttaisivat vahinkoa sopimuksen perusteella kuljetettavalle B Oy:n sopimuskumppanin omaisuudelle, on siten perustunut vain sen ja B Oy:n väliseen kuljetussopimukseen.
32. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A Oy:llä ei olisi ollut korvausvastuuta ilman A Oy:n ja B Oy:n välistä sopimusta. Kysymys on siten ollut vahingonkorvausvastuusta, jota toiminnan vastuuvakuutus ei rajoitusehdon mukaan kata.
Johtopäätös
33. Edellä sanotun perusteella Folksam ei ole velvollinen maksamaan konkurssipesän vaatimaa vakuutuskorvausta. Sen vuoksi konkurssipesän kanne on hylättävä.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan ja kanne hylätään.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ilkka Rautio (eri mieltä), Pekka Koponen, Tuula Pynnä (eri mieltä) ja Tuomo Antila. Esittelijä Mia Hoffrén.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Pynnä: Kohtien 1 – 17 osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Muilta osin lausun seuraavan:
Onko Folksam kiinnittänyt A Oy:n huomiota rajoitusehtoon?
Se, mitä tietoja vakuutuksenantajan tulee kussakin yksittäisessä myyntitilanteessa vakuutuksen hakijalle antaa, riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Asiassa vakuutuksen hakijana on ollut A Oy, joka on tiedonsaantitarpeen kannalta kuluttajaan verrattava tieliikennekuljetuksia suorittava pienehkö yritys. Yhtiön toiminta perustuu tiekuljetusta koskeviin sopimuksiin. Se on ottanut toiminnan vastuuvakuutukseksi kutsutun vakuutuksen. Vakuutus koskee vakuutuksenottajan harjoittamaa, vakuutuksenottajalle ilmoitettua ja vakuutuskirjaan merkittyä toimintaa. Vakuutussopimuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloaikana toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka on todettu vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Vakuutuksenantaja Folksam on Korkeimmassa oikeudessa todennut, että toiminnanvastuuvakuutuksen merkitys on kuljetusyritykselle hyvin pieni. Sen mukaan kuljetusyrityksen pääasialliset vastuuriskit liittyvät kuljetettavana olevan lastin vahingoittumiseen sekä liikenteessä aiheutettuihin vahinkoihin. Näistä ensimmäinen on sopimusvastuuta ja voidaan vakuuttaa kuljetusvastuuvakuutuksella. Jälkimmäinen vakuutetaan tieliikennevakuutuksella.
Nyt kysymyksessä oleva vakiosopimuksen ehto rajoittaakin toiminnanvastuuvakuutuksen merkitystä kuljetusyrityksen toiminnan kannalta oleellisesti siitä, mitä pientä kuljetusyritystä harjoittavan vakuutuksen hakijan voidaan edellyttää vakuutusta ottaessaan vakuutuksen nimen ja vakuutettua toimintaa koskevan sopimusehdon perusteella vakuutukselta odottavan. Rajoitusehdon huomattava vaikutus tällaisessa yritystoiminnassa on omiaan korostamaan vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta.
Vakuutussopimuslain 5 §:ssä vakuutuksenantajalle asetettu tiedonantovelvollisuus edellyttää, että vakuutuksen hakija kykenee saamansa aineiston perusteella ymmärtämään oleellisten rajoitusehtojen merkityksen. Tiedonantovelvollisuus on vakuutuksenantajalle asetettu velvollisuus. Vakuutuksen hakijalta ei edellytetä esimerkiksi oikeudellisen asiantuntija-avun käyttämistä.
Nyt kyseessä oleva rajoitusehto on kuitenkin tulkinnanvarainen ja sen ymmärtäminen edellyttäisi sopimus- ja rikkomusvastuun välisen eron ymmärtämistä. Oikeuskirjallisuudessa on todettu sopimusvastuuta koskevien ehtojen olevan tulkinnanvaraisia ja aiheuttaneen riitoja. Asiassa on tuotu esiin, että myös Vakuutuslautakunnan käytännössä esiintyy horjuvuutta. Rajoitusehdon tulkinnanvaraisuutta osoittaa sekin, että korvauskäsittelyä koskevien asiakirjojen mukaan rajoitusehdon sisältö on korvauskäsittelyn yhteydessä myös vakuutuksenantajan taholla ymmärretty toisin kuin mitä Folksam on Korkeimmassa oikeudessa esittänyt. Folksam on vielä korvauskäsittelyn aikana pitänyt merkityksellisenä sitä, onko kuljettaja laiminlyönyt ajoneuvon puhdistamisen tuottamuksellisesti.
Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdasta 12 ilmenee, vakuutuksenantaja voi antaa vakuutuksen hakijalle vakuutussopimuksen päättämiseksi tarpeelliset tiedot kirjallisessa muodossa. Edellytyksenä kuitenkin on, että luovutetussa aineistossa selkeästi ja havainnollisesti tuodaan esiin vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetut tiedot, joista laissa erikseen mainitaan vakuutusturvan olennaiset rajoitukset. Tiedonantotavasta riippumatta vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden kannalta oleellisinta onkin se, että vakuutuksen hakija pystyy saamansa aineiston perusteella arvioimaan tarjotun vakuutuksen sopivuutta ja vakuutusturvan kattavuutta käyttötarkoitukseensa sekä ymmärtämään vakuutusturvaan olennaisesti vaikuttavan rajoitusehdon merkityksen.
Sopimusvastuuta koskeva rajoitusehto perustuu Finanssialan Keskusliiton mallisopimusehtoihin. Oikeuskirjallisuuden mukaan vastaava ehto esiintyy jossain muodossa myös useiden muiden vakuutusyhtiöiden vakioehdoissa. Se, että kysymyksessä on tavanomainen rajoitusehto, ei kuitenkaan poista vakuutuksenantajan vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuutta vakuutuksen hakijan kannalta oleellisten rajoitusehtojen sisällöstä. Toiminnanvastuuvakuutuksen ottaminen voi olla hakijan kannalta ainutkertainen tapahtuma, eikä hänellä ole välttämättä tietoa siitä, millaisia rajoitusehtoja vakuutuksiin yleensä sisältyy.
Riidatonta on, että A Oy on saanut sopimusta tehtäessä toiminnanvastuuvakuutusta koskevan tuoteselosteen, minkä Folksam on katsonut olevan riittävä tieto rajoitusehdosta. Tuoteselosteessa on mainittu kahdeksan rajoitusehtoa, joista sopimusvastuuta koskeva rajoitusehto on luettelon ensimmäisenä. Se on siteerattu vakuutusehdon sanamuotoa suppeammin seuraavasti: ”Vakuutuksesta ei korvata vahinkoja, joissa korvausvastuu perustuu sopimukseen tai vakuuksiin”.
Rajoitusehtoja koskevan luettelon jälkeen on esitetty kahdeksasta rajoitusehdosta neljä yhteistä esimerkkiä vahingoista, joita vakuutus ei korvaa. Esimerkkinä on mainittu muun ohella pesulaan viedyt vaatteet. Toisaalta tuoteselosteessa on myös esimerkkejä vahingoista, jotka vakuutus korvaa. Tällaisena on mainittu muun ohella maalarinliike, joka oli taloa maalatessa jättänyt varoittamatta maalaamisesta, minkä seurauksena väriä tippui autolle.
Rajoitusehtoja koskevan luettelon ja rajoitusehtoja koskevien esimerkkien voidaan olettaa kiinnittävän vakuutuksen hakijan huomiota rajoitusehtojen olemassaoloon yleensä. Tuoteselosteen esimerkit korvausvastuun rajoituksista eivät kuitenkaan kuvaa kerrotun vahingon syytä. Sen vuoksi ne vain rajallisesti osoittavat sopimussuhteen merkitystä vastuun rajoittamisessa. Niistä ei esimerkiksi selvästi ilmene, mikä vaikutus työn huolimattomalla suorittamisella on vastuun kannalta. Ne ovat myös verraten vaikeasti rinnastettavissa kuljetuksessa tapahtuviin virheisiin. Nyt kysymyksessä olevaa keskeistä rajoitusehtoa ei ole millään tavoin kuvattu, sen sisältämiä käsitteitä ei ole avattu eikä sen merkitystä ole selostettu.
Niin kuin edellä on todettu, nyt kysymyksessä oleva rajoitusehto, Folksamin esittämin tavoin tulkittuna, rajoittaa vakuutuksen merkitystä kuljetusyritykselle hyvin olennaisesti. Jo tästä syystä vakuutuksenantajan olisi tullut ennen vakuutussopimuksen tekemistä selkeällä tavalla kiinnittää vakuutuksenhakijan huomiota rajoitusehtoon ja sen merkitykseen siinä toiminnassa, jota varten vakuutusta oltiin ottamassa.
Kun vakuutuksenantaja on vedonnut ainoastaan siihen, että se on vakuutussopimusta tehtäessä antanut edellä kuvatun tuoteselosteen, katson, että se ei ole täyttänyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista velvollisuutta antaa vakuutuksen hakijalle ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot vakuutusehdoistaan.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Konkurssipesä on katsonut, että hovioikeuden tuomiota ei tule muuttaa. Vakuutuksenottaja on ymmärtänyt rajoitusehdon siten, että sen estämättä korvattavaksi tulee sellainen toiminnassa aiheutettu vahinko, joka voisi tulla korvattavaksi vahingonkorvauslain nojalla ottamatta huomioon sopimukseen perustuvan korvausvastuun rajoituksia. A Oy ja konkurssipesä ovat katsoneet vahingon tulevan korvattavaksi, koska yhtiö on laiminlyönyt huolehtia ajoneuvon riittävästä puhdistuksesta.
Tämän johdosta katson, että perusteita hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.
Äänestyksen lopputuloksen johdosta velvollisena lausumaan rajoitusehdon merkityksestä, jos katsoisin, että vakuutuksenottajalle on sen merkitystä riittävästi selostettu, ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.
Oikeusneuvos Rautio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pynnä.
