KKO:2010:25: Määräytyikö vakuutussopimuksen sisältö vakuutuksenottajan saaman käsityksen perusteella?

Diaarinumero: S2008/660
Esittelypäivä: 9.12.2009
Antopäivä: 25.3.2010
Taltio: 641

Vakuutusyhtiön katsottiin markkinoinnissaan antaneen vakuutuksenottajalle puutteellisia ja harhaanjohtavia tietoja sijoitussidonnaisen eläkevakuutuksen hinnasta ja eläkkeen kertymästä. Vakuutussopimuksen sisältö määräytyi vakuutuksenottajan saaman käsityksen perusteella, vaikka se johti siihen, että vakuutusyhtiön hallinnointikuluja koskeva vakuutusehto ei tullut lainkaan noudatettavaksi. (Ään.)

VakSopL 5 § 1 mom
VakSopL 9 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A (s. 1970) oli 19.3.1998 ottanut Skandia Life Assurance Company Limitedistä (jäljempänä Skandia) sijoitussidonnaisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen. Vakuutusmaksujen maksaminen oli alkanut 1.4.1998. Vakuutussopimuksen mukaan A maksaa vakuutusmaksuja 25 vuoden ajan 750 markkaa (126,14 euroa) kuukaudessa ja eläke alkaa 58 vuoden iässä 1.5.2028.

Vakuutusmaksuja ei sijoitettu suoraan minkään rahastoyhtiön rahastoihin vaan Skandian itse muodostamiin (laskennallisiin) rahastoihin. Tällainen ”Rahasto” tarkoitti vakuutusehtojen mukaan yhtä tai useampaa tiliä, joita ylläpidettiin vakuutuksen etujen laskemiseksi. Jokainen ”rahasto” edusti joukkoa Skandian omistamia sijoituksia, jotka jakautuivat rahasto-osuuksiksi. Rahasto-osuuksien liittäminen oli ainoastaan nimellinen toimenpide, jonka tarkoituksena oli pelkästään laskea vakuutuksen etuuksia. Näihin etuuksiin oikeutetuilla ei ollut oikeutta rahasto-osuuksiin, vaan ne olivat Skandian omaisuutta.

Vakuutussopimus oli solmittu vakuutuksenottajan vakuutushakemuksen perusteella. Vakuutushakemukseen A oli merkinnyt muun ohella neljä valitsemaansa rahastoa, joista kunkin osuus sijoitetuista varoista oli ollut 10 – 50 prosenttia. Skandian asiamiehenä oli toiminut Independent Financial Advisers Oy (jäljempänä IFA Oy). Ennen sopimuksen solmimista A oli saanut Skandialta tuoteselosteen, eläkevakuutusesitteen (myyntiesite) ja tarjouslaskelman.

A:lle esitellyn tarjouslaskelman mukaan hänen eläkerahastonsa olisi hänen siirtyessään eläkkeelle sijoituksen 10 prosentin vuosikasvulla 1 355 401 markkaa ja 4,5 prosentin kasvulla 459 038 markkaa. Tarjouslaskelmassa todettiin: ”Tämä laskelma ottaa huomioon kaikki asiaankuuluvat hallinnointi- ja rahastojen varojen hoidosta aiheutuneet kulut. Nämä kulut sisältyvät yllä oleviin lukuihin. Nämä luvut ovat esimerkkejä, eikä niitä voida taata. Se, mitä todellisuudessa tulet saamaan, riippuu siitä kuinka sijoitukseksi kehittyy valitsemissasi rahastoissa. Tämä tarjous on tarkoitettu luettavaksi yhdessä Skandia Life Eläkevakuutus -myyntiesitteen ja -tuoteselosteen kanssa.”

Tarjouslaskelma oli tehty siten, että prosenttilukuna ilmoitettu kasvuoletus tarkoitti Skandian laskennallisen rahaston tuottoa, ei niiden sijoitusrahastojen tuottoa, joihin Skandia sijoitti vakuutusmaksuista kertyneet varat (ns. alla olevat rahastot).

Skandian eläkevakuutuksen tuoteselosteessa todettiin kohdassa avaintiedot muun muassa:

”Suoritetut vakuutusmaksut käytetään 100-prosenttisesti rahasto-osuuksien ostamiseen.

– Vuotuinen hallinnointikulu on 1 % vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien arvosta.
– Toimenpidepalkkio on 25 markkaa kuukaudessa.
– Rahastojen hallinnointikulut – valittujen rahastojen vuotuiset maksut heijastavat rahaston varojen luonnetta ja ulkopuolisen hoidon aiheuttamien kustannusten määrää. Ne sisältyvät rahasto-osuuksien hintaan.
– Rahasto-osuuksien osto- ja myyntihinnan välinen ero on 7 %. Lisäksi rahasto-osuuksien hintaa pyöristetään korkeintaan 1 % -yksikön verran.
– Vakuutukseen liitettävät rahasto-osuudet määritetään niiden myyntihinnan perusteella. Vakuutusetuudet määritetään vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien ostohinnan perusteella.”

Tuoteselosteeseen sisältyvien vakuutusehtojen kohdassa ”Kulurakenne” todettiin kohdassa 20 otsikon ”Vuotuinen hallinnointikulu” alla seuraavaa:

”(1) Rahasto-osuuksien hinta sisältää Skandia Lifen perimän vuotuisen hallinnointikulun, jonka suuruus määritellään hinnastossa.”

Skandian myyntiesitteessä mainittiin jaksossa ”Vakuutuksesta perittävät kulut” vakuutuksen kulurakenteesta muun muassa:

”Vuotuinen 1 % suuruinen hallinnointikulu vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien arvosta.”

Saman esitteen kohdassa ”Avaintiedot” oli maininta:

”1 % vuotuinen hallinnointikulu.”

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

A lausui Skandiaa vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiön menettely vakuutustarjousten esittämisessä ja vakuutussopimuksen tuoton sekä siitä maksettavien kulujen ilmoittamisessa oli ollut harhaanjohtavaa. Puutteellisista ja harhaanjohtavista tiedoista johtuen A:lla ei ollut ollut mahdollisuuksia muodostaa oikeaa kuvaa vakuutuksen kuluista. Sopimustarjous oli laadittu niin, ettei A ollut voinut havaita yhden prosentin hallinnointikulun todellista vaikutusta sopimukseen. Yhden prosentin hallinnointikulu näkyi sinänsä tuoteselosteesta ja vakuutusehdoista, mutta sen käytännön merkitys jäi piiloon. Laatimistapa oli sellainen, ettei kukaan kuluttaja-asiakas voinut ymmärtää, miten kyseinen kuluerä vaikutti vakuutuksen hintaan. Tarjouslaskelman harhaanjohtavuus syntyi siitä, että Skandian vakuutukseen liitetyn rahasto-osuuden tuotto-oletus piti sisällään yksi prosenttia vakuutusyhtiön perimiä kuluja. Skandian käyttämän harhaanjohtavan esitystavan vuoksi A ei ollut havainnut yhtiön käytäntöä sijoittaa vakuutusmaksut yhtiön muodostamiin omiin rahastoihin, mistä aiheutui asiakkaan sijoitustuottoa rasittava vakuutusyhtiölle maksettava erillinen yhden prosentin hallinnointikuluerä. Skandian eläkevakuutuksissa oli kaksinkertainen kulurakenne, koska sekä Skandian rahasto että ns. alla oleva rahasto perivät rahastojen hallinnoinnista kuluja. Koska eläkevakuutusten säästöaika oli pitkä, vaikuttivat jo vähäiset erot perittävissä kuluissa huomattavasti vakuutuksen lopulliseen tuottoon.

Koska Skandia oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, vakuutussopimuksen oli katsotava olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää. A:lla oli ollut perusteltu aihe käsittää, että Skandia ei peri omien rahastojen hallinnoinnista yhden prosentin hallinnointikulua.

Kanteessa A:n käsitystä sopimuksen sisällöstä selostettiin seuraavasti. Tarjouslaskelmasta ei käynyt ilmi, että kasvuoletus laskettiin Skandian omista rahastoista vasta sen jälkeen, kun siitä oli vähennetty yhtiön itse perimä hallinnointikulu. Skandia ei ollut kertonut lain edellyttämällä tavalla kulurakenteesta ja sen vaikutuksista vakuutuksen tuottoon. Asiakkaalla oli perusteltu oikeus olettaa, että jos sijoitussidonnaisesta vakuutuksesta esitettiin vakuutussäästön kehitystä kuvaavia arviolaskelmia, niiden oli perustuttava kyseiseen vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden pitkäaikaisiin tuotto-odotuksiin. Vakuutukseen liitetyn rahaston tuotto-olettamuksen tuli siis pitää sisällään vain rahastoyhtiön omat kulut muttei vakuutusyhtiön kuluja.

Näillä perusteilla A vaati, että Skandian ja A:n välinen eläkevakuutus vahvistetaan sen sisältöisenä, että Skandialla ei ole oikeutta periä yhden prosentin mukaista hallintokulua ja Skandia velvoitetaan palauttamaan jo vähentämänsä hallintopalkkiot vakuutukseen ja oikaisemaan sen mukaisesti kertyneiden eläkerahastojen määrät.

Skandia vastusti kannetta. Skandia oli kertonut A:lle eläkevakuutussopimuksen kuluista vakuutussopimuslain 5 §:n edellyttämällä tavalla eikä hänelle ollut annettu puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Skandian tuotteiden vertailu muiden vakuutusyhtiöiden tuotteiden kanssa tai vertailukelpoisuus eri yhtiöiden välillä ei ollut merkityksellistä, koska A ei ollut edes väittänyt vertailleensa eri yhtiöiden tuotteita ennen vakuutussopimuksen solmimista. Tarjouslaskelmalle oli annettu kanteessa liian suuri painoarvo. Sen ainoa tarkoitus oli havainnollistaa vakuutussäästöjen kertyminen pitkän ajanjakson kuluessa laskennassa käytetyillä tuotto-odotuksilla. Muun muassa rahastovalikoiman ylläpidosta Skandia veloitti hallinnointikulunsa vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien arvosta. A oli ollut tietoinen yhden prosentin hallinnointikulusta. Siitä oli kerrottu myyntiesitteessä sekä tuoteselosteessa, johon sisältyivät vakuutusehdot. Tarjouslaskelman loppusummissa oli otettu huomioon yhden prosentin vuotuinen hallinnointikulu. Se, millä tavalla vakuutussäästöjen kehitystä kuvaava tarjouslaskelma oli laadittu, ei voinut johtaa siihen, että muussa markkinointimateriaalissa selkeästi ilmoitettu asia, joka oli tullut vakuutuksenottajan tietoon, menettäisi merkityksensä.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 29.12.2006

Käräjäoikeus lausui, että Skandian eläkevakuutuksessa vakuutuksenottajan sijoittamat varat sijoitettiin Skandian itse muodostamiin rahastoihin, joihin voi kuulua yksi tai useampi rahasto. Hallinnointikulun ohella Skandia peri ns. alkukulun, joka muodostui siitä, että kukin vakuutusmaksu lisäsi rahaston arvoa 93 prosenttia vakuutusmaksun määrästä. Lisäksi vakuutusyhtiö peri toimenpidepalkkiona 25 markkaa (4,20 euroa) kuukaudessa. Riidatonta oli, että yhden prosentin hallinnointikulu kävi ilmi sekä tuoteselosteesta että eläkevakuutusesitteestä, jotka A oli saanut ennen sopimuksen syntymistä.

A:lle oli esitetty esimerkinomainen laskelma (tarjouslaskelma) siitä, kuinka suuri hänen eläkekertymänsä on tietyillä tuottoprosenttioletuksilla (4,5 % ja 10 %). Laskelmassa käytetty tuottoprosentti tarkoitti tuottoa sen jälkeen, kun siitä oli vähennetty Skandian perimä rahaston arvoa vähentävä yhden prosentin suuruinen hallinnointikulu. Asiassa oli kysymys siitä, olivatko A:n saamat tiedot olleet harhaanjohtavia sen johdosta, että laskelmassa esitetyn eläkekertymän saavuttaminen edellytti, että niiden sijoitusrahastojen tuotto, joihin Skandia sijoitti varat, tuli olla yhden prosenttiyksikön suurempi kuin laskelman mukainen oletus.

Arvioinnin lähtökohtia

Käräjäoikeus katsoi, että eläkevakuutussopimukset eivät sinänsä olleet poikkeusasemassa sen suhteen, että niissäkin yleensä voitiin pitää riittävänä, että hakijalle luovutettiin kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuotiin esille edellytetyt tiedot. Tietoa voitiin kuitenkin pitää harhaanjohtavana, vaikka aineistoon sisältyisi kaikki tarvittavat tiedot vakuutusyhtiön perimien kustannusten laskemiseksi, jos tiedot esitettiin epäselvästi.

Vakuutussopimuslaissa ei edellytetty laskelmien esittämistä. Laskelman merkitystä oli arvioitava vakuutussopimuslain 5 §:n perusteella eli oliko tieto tarpeellinen vakuutuksenottajalle. Tiedonantovelvollisuuden tarkoitus oli yhtäältä antaa asiakkaalle tarpeelliset tiedot vakuutustarpeen arvioimiseksi ja toisaalta vakuutuksen valitsemiseksi. Tiedonantovelvollisuuden sisältö riippui vakuutuksen laadusta. Hakijan tiedon tarve esimerkiksi yksilöllisessä eläkevakuutuksessa erosi olennaisesti tiedon tarpeesta lyhytaikaisessa matkavakuutuksessa tai pakollisessa liikennevakuutuksessa.

Tiedonantovelvollisuuden sisältöä arvioitaessa oli otettava huomioon se, että eläkevakuutus oli säästö- ja sijoitusmuoto. Käräjäoikeus piti eläkevakuutuksissa tarjouslaskelman merkitystä vakuutuksenottajan kannalta keskeisenä. Tarjouslaskelman avulla vakuutuksenottaja oli voinut saada käsityksen siitä, kuinka suuri hänen eläkerahastonsa tulisi olemaan eläkkeelle siirtymisajankohtana ja kuinka suuri vastaavasti kuukausittain maksettava eläke tulisi olemaan. Muun kirjallisen materiaalin eli hakemuksen, tuoteselosteen ja myyntiesitteen perusteella vakuutuksenottaja ei ollut voinut muodostaa käsitystä eläketurvan tasosta. Laskelma oli perustunut paitsi vakuutuksenottajan maksaman eläkevakuutusmaksun ja vakuutusyhtiön perimien kulujen määrään myös sijoituksen tuoton suuruuteen, joka taas riippui rahaston arvon tulevasta kehityksestä ja oli siten sinänsä vain olettama. Tämä ei vähentänyt tarjouslaskelman merkitystä. Tarjouslaskelman merkitys kävi ilmi myös asiassa esitetystä todistelusta. Todistelu tuki sitä, ettei asiakas pystynyt itse laskemaan sitä, kuinka suuri eläkekertymä oli tietyllä tuotto-oletuksella eikä erityisesti kuluttaja pystynyt arvioimaan vakuutuksen todellisia kustannuksia vakuutusehtojen ja myyntiesitteen perusteella. Myös vakuutusmeklareille tarjouslaskelmalla oli keskeinen merkitys.

Tarjouslaskelmalla oli tärkeä merkitys myös, kun kuluttaja vertaili eri vakuutusyhtiöiden sijoitusvakuutuksia. Tässä asiassa ei kuitenkaan ollut keskeistä se, oliko Skandian esittämä tarjouslaskelma poikennut muiden vakuutuksenantajien vastaavista laskelmista kulurakenteen osalta. Kysymystä tietojen harhaanjohtavuudesta oli arvioitava sopimuksen tekoajankohdan olosuhteiden perusteella. Vuonna 1998 ei ollut ollut vakiintunutta käytäntöä siitä, miten vakuutuksenantajan perimät kustannukset ilmoitettiin tarjouslaskelmassa. Skandialla oli tuolloin ollut hallitseva markkina-asema ja viranomaisohjeet oli annettu vasta vuonna 2002. Skandia oli sinänsä pyrkinyt selvittämään markkinointitietojen asianmukaisuuden ja sillä oli ollut perusteltuja liiketaloudellisia syitä tehdä sijoitukset omiin rahastoihinsa ja muodostaa kulurakenne sen mukaisesti. Se, ettei Skandia ollut menetellyt tuottamuksellisesti, kävi ilmi todistajan kertomuksesta. Tällä ei kuitenkaan ollut merkitystä, sillä vastuu puutteellisista tai harhaanjohtavista tiedoista ei edellyttänyt vakuutuksenantajan tai sen edustajan tuottamusta.

Vakuutuksenottajan aiheellisen käsityksen arviointi perustui objektiivisiin näkökohtiin. Lähtökohtana oli sen arviointi, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija kyseisessä tilanteessa perustellusti voi päätyä. Jos vakuutuksenottajalle syntynyt väärä käsitys johtui esimerkiksi siitä, ettei hän ollut kohtuullisen huolellisesti perehtynyt saamiinsa tietoihin, hän ei voinut vedota säännökseen. Siten jos A olisi tietoihin huolellisesti perehtymällä saanut oikean käsityksen, hän ei voinut vedota vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin.

Onko tieto ollut harhaanjohtava

Asiassa oli kysymys siitä, oliko tarjouslaskelman tuottoprosentti esitetty harhaanjohtavasti. Jos vakuutuksenottaja oli ollut aiheellisesti siinä käsityksessä, että tuotto-olettamalla tarkoitettiin niin sanottua alla olevien rahastojen tuottoa, vakuutuksen eläkekertymä olisi pitänyt laskea yhden prosenttiyksikön pienemmällä tuotto-oletuksella, jotta tarjous antaisi oikean tiedon kertymän suuruudesta.

Asiassa oli esitetty sekä A:n että Skandian käsitystä tukevaa selvitystä. Skandian kantaa tuki se, että A oli tiennyt sekä saamansa kirjallisen aineiston että suullisesti annettujen tietojen perusteella, että vakuutuksenantaja peri vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien arvosta yhden prosentin vuosittaisen hallinnointikulun. Eläkevakuutus -esitteestä ja tuoteselosteesta taas kävi ilmi, että varat sijoitetaan Skandian sijoitusrahastoihin, joita voitiin liittää vakuutukseen korkeintaan kymmenen.

Tarjouslaskelmassa oli mainittu, että laskelma otti huomioon kaikki asiaankuuluvat hallinnointi- ja rahaston varojen hoidosta aiheutuneet kulut ja että nämä kulut sisältyivät yllä oleviin kuluihin. Sanamuodon perusteella ei voitu saada yksiselitteistä käsitystä siitä, oliko hallinnointikulu otettu huomioon jo sijoituksen kasvuprosenttiolettaman vähennyksenä vaiko eläkekertymän vähennyksenä sen jälkeisessä laskutoimituksessa.

A:n väitettä tiedon harhaanjohtavuudestä tuki se, että Skandian vakuutusten kulurakenne oli monimutkainen. Eläkevakuutuksissa vakuutuksenottajan kulut muodostuivat yhtäältä sen rahaston tai niiden rahastojen kuluista, joihin vakuutuksenottajan varat sijoitettiin, ja toisaalta vakuutuksenantajan omista kuluista. Vaikkakin Skandiassa sijoittaminen oli järjestetty niin, että vakuutuksenantaja muodosti omia rahastoja, joihin sisältyi varsinaisia rahasto-osuuksia, vakuutuksenottajan kannalta ei ollut eroa sillä, millä nimikkeellä vakuutuksenantaja otti itselleen osuutensa vakuutuksenantajan tekemistä sijoituksista. Tässä tapauksessa vakuutuksenantajan kulut oli tarjouslaskemassa vähennetty useassa vaiheessa, ensin ottamalla rahasto-osuuden hankintahinnasta seitsemän prosentin niin sanottu alkukulu, sitten vähentämällä rahaston arvosta yhden prosentin hallinnointikulu ja lisäksi toimenpidepalkkio eläkekertymän vähennyksenä. A:n käsityksen puolesta puhui se, mitä edellä oli todettu tarjouslaskelman merkityksestä. Tarjouslaskelman tiedoille oli tämän vuoksi annettava suurempi painoarvo kuin muulle esiteaineistolle.

Sen puolesta, että tarjouslaskelman tieto oli harhaanjohtava, puhui se, että myös Skandian asiamiehenä toiminut vakuutuksen myyjä oli ollut siinä käsityksessä, että laskelmassa käytetty tuotto-olettama tarkoitti sen rahaston tuottoa, johon Skandia sijoittaa varat. Niinikään asiantuntijatodistajana kuultu vakuutusmeklari oli pitänyt tätä jo lähtökohtaisesti oletettavana. Asiassa ei ollut esitetty näyttöä sen tueksi, että A:lle olisi suullisesti kerrottu siitä, että tuotto-oletuksesta oli vähennetty Skandian omia kuluja. Se, että vakuutusmyyjällä oli ollut virheellinen käsitys siitä, miten hallinnointikulu oli otettu huomioon laskelmassa, oli omiaan vähentämään A:n saaman suullisen informaation merkitystä.

Käräjäoikeus totesi, että kyse oli sijoitussidonnaisesta vakuutuksesta, jossa riski oli vakuutuksenottajalla. Tieto siitä, että yhden prosentin hallinnointikulu oli otettu huomioon tuotto-oletuksessa, oli olennainen, koska eläkevakuutuksen säästöaika oli pitkä ja hallinnointikululla oli merkittävä vaikutus lopulliseen tuottoon. Esimerkiksi sijoituskohteen 8 prosentin tuotto-oletuksella säästö olisi 25 vuoden kuluttua 118 519 euroa mutta ottamalla huomioon yhden prosentin hallinnointikulu säästö olisi 102 063 euroa eli kulu pienentää eläkekertymää 14 prosenttia. Sen vuoksi sillä seikalla, oliko tarjouksessa eläkekertymä laskettu kymmenen vai yhdeksän prosentin tuoton perusteella, oli katsottava olleen olennainen merkitys vakuutuksenottajan arvioidessa eläkesäästön tuottoa, tuottolaskelman realistisuutta ja vakuutuksenottajan riskiä. Merkitys ei siten rajoittunut yksin eri vakuutusyhtiöiden eläkevakuutuksien keskinäiseen vertailuun.

Johtopäätökset

Käräjäoikeus katsoi ottaen huomioon edellä kerrotut A:n käsitystä tukevat seikat, että hallinnointikulua koskeva tieto oli ollut harhaanjohtava siitä huolimatta, että siitä oli mainittu A:n saamassa kirjallisessa materiaalissa. Käräjäoikeus viittasi erityisesti tarjouslaskelman merkitykseen, kulurakenteen monimutkaisuuteen ja siihen, että myös A:lle vakuutuksen myynyt asiamies ja eräät vakuutusalan asiantuntijat olivat saaneet virheellisen käsityksen asiassa. Koska tieto oli harhaanjohtava, oli A:n vakuutussopimuksen katsottava olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Käräjäoikeus vahvisti Skandian ja A:n välisen eläkevakuutuksen sen sisältöiseksi, että Skandialla ei ole oikeutta periä sopimusehtokohdan 20 mukaista yhden prosentin hallinnointikulua. Skandia velvoitettiin palauttamaan jo vähentämänsä hallintopalkkiot vakuutukseen ja oikaisemaan sen mukaisesti vakuutuksenottajalle kertyneiden eläkerahastojen määrät.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jussi Heiskanen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.6.2008

Skandia valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että A oli kertomuksensa ja Skandian vakuutusasiamiehen kertomuksen mukaan perehtynyt vakuutuksen sopimusehtoihin kohtuullisen huolellisesti ennen vakuutuksen ottamista. A ei kuitenkaan ollut voinut annetun materiaalin perusteella havaita, miten prosentin määräinen hallinnointikulu käytännössä vaikutti vakuutuksen tuottolaskelmaan. Tätä käsitystä tuki vahvasti se, että myös alan asiantuntijat olivat erehtyneet vakuutusyhtiön käyttämän laskelman perusteella. Tarjouslaskelmassa oli mainittu, että laskelma otti huomioon kaikki asiaankuuluvat hallinnointi- ja rahaston varojen hoidosta aiheutuneet kulut ja nämä kulut sisältyivät laskelmassa esitettyihin lukuihin.

Hovioikeus totesi, että tarjouslaskelma ei ollut ollut sisällöltään riittävä, ja vakuutuksesta annettujen tietojen esittämistapa oli harhaanjohtava. Vaikka tarjouslaskelman antamista ei ollut edellytetty, vakuutuksenantaja vastasi myös tiedonantovelvollisuuden ylittävistä virheellisistä ja harhaanjohtavista tiedoista. Tarjouslaskelmalla oli ollut olennainen merkitys vakuutuksenottajan kannalta ja se oli ollut harhaanjohtava vakuutuksen kulujen merkityksen ja sen myötä odotettavan tuoton osalta. Vaikka A oli ollut tietoinen hallinnointikulun määrästä tutustuttuaan vakuutusehtoihin ja -esitteeseen, tarjouslaskelmassa annettujen tietojen perusteella hän oli päätynyt käsitykseen, että laskelma oli sisältänyt kaikki vakuutuksen kulut ja kasvuoletus oli laskelmassa esitetyn mukainen.

Koska A:lle oli edellä esitetyllä tavalla annettu harhaanjohtavia tietoja, tuli vakuutussopimuksen katsoa olevan voimassa sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund, Risto Jalanko ja Marjatta Möller.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Skandialle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan Skandia vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Skandia toimitti Korkeimpaan oikeuteen yhtiöltä pyydetyn kirjallisen lausuman ja A häneltä yhtiön lausuman johdosta pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on 19.3.1998 tehnyt Skandian kanssa sijoitussidonnaista eläkevakuutusta koskevan vakuutussopimuksen. Vakuutussopimuksen mukaan A maksaa vakuutusmaksuja 25 vuoden ajan 750 markkaa eli 126,14 euroa kuukaudessa, ja eläkettä aletaan maksaa 1.5.2028 lukien. Ennen sopimuksen tekemistä A on saanut vakuutusyhtiöltä tuoteselosteen vakuutusehtoineen sekä eläkevakuutusesitteen. Lisäksi A on kahdesti tavannut vakuutusyhtiön edustajan. Jälkimmäisellä kerralla A:lle on annettu hänelle henkilökohtaisesti laadittu tarjouslaskelma.

2. A on kanteessaan esittänyt, että vakuutusyhtiön antamat tiedot vakuutuksen kuluista ja niiden vaikutuksista eläkevakuutuksen kertymään ovat olleet puutteellisia ja harhaanjohtavia. A:n mukaan harhaanjohtavuus johtui Skandian käyttämästä mutkikkaasta rahastorakenteesta, jolloin on ollut tulkinnanvaraista, mitä rahastoa ja sijoitusta esimerkiksi tarjouslaskelmassa tarkoitettiin. Kuten käräjäoikeuden tuomiossa on selostettu, Skandiassa vakuutuksenottajien varoja ei kohdistettu suoraan sijoitusrahastoihin vaan Skandian omiin laskennallisiin ”rahastoihin”. Skandia puolestaan sijoitti vakuutuksenottajilta saamansa varat ulkopuolisten rahastoyhtiöiden hallinnoimiin sijoitusrahastoihin.

3. Tarjouslaskelmassa eläkekertymää oli kuvattu kahden esimerkinomaisen tuotto-oletuksen avulla. Laskelman mukaan A:n eläkerahasto olisi sijoituksen 10 prosentin vuosikasvulla hänen siirtyessään eläkkeelle 1 355 401 markkaa eli 227 962,08 euroa ja 4,5 prosentin vuosikasvulla 459 038 markkaa eli 77 204,65 euroa. Tarjouslaskelmassa todettiin, että siinä oli otettu huomioon kaikki asiaankuuluvat hallinnointi- ja rahastojen varojen hoidosta aiheutuneet kulut. Lisäksi mainittiin, että todellinen kertymä riippui siitä, ”kuinka sijoituksesi kehittyy valitsemissasi rahastoissa”. Laskelman lopussa oli muistutus siitä, että tarjous oli tarkoitettu luettavaksi yhdessä Skandia Life Eläkevakuutus -myyntiesitteen ja -tuoteselosteen kanssa.

4. Riidatonta on, että A:n saamista tuoteselosteesta ja eläkevakuutusesitteestä kävi ilmi, että Skandia perii, muiden kulujen ja palkkioiden ohella, yhden prosentin suuruisen vuotuisen hallinnointikulun. Skandian mukaan tarjouslaskelmassa hallinnointikulu oli otettu huomioon sillä tavoin, että tuottoprosentti kuvasi oletettua arvon kehitystä Skandian omissa rahastoissa, jolloin arvojen laskennassa oli jo otettu vähennyksenä huomioon Skandian itselleen perimän hallinnointikulun osuus. A on esittänyt käsittäneensä tarjouslaskelman niin, että siinä oli kuvattu sijoitusrahastoihin tehtyjen sijoitusten tuottokehityksen vaikutusta eläkekertymään. Jotta A voisi saada tarjouslaskelmassa kuvattua vastaavan eläkkeen, sijoituskohteiden arvonnousun tulisi siten vuosittain olla yhden prosenttiyksikön suurempi kuin mitä laskelmassa oli esitetty. Yhden prosenttiyksikön erolla oli suuri vaikutus lopulliseen eläkkeen määrään, koska sen vaikutus kertautui pitkän vakuutusajan kuluessa.

5. Kysymys on siitä, onko Skandia vakuutusta markkinoidessaan antanut A:lle tarpeelliset tiedot hallinnointikuluistaan ja niiden vaikutuksista eläkekertymään vai ovatko kuluista ja eläkekertymän laskemisesta annetut tiedot olleet puutteellisia tai harhaanjohtavia. Jos Skandian ei katsota täyttäneen tiedonantovelvollisuuttaan, kysymys on siitä, mikä vaikutus tällä on vakuutussopimuksen sisältöön.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta ja markkinointivastuuta koskevat säännökset

6. Vakuutussopimuslain 5 § koskee vakuutuksenantajan oma-aloitteista velvollisuutta antaa tarjoamistaan vakuutuksista tarpeellisia tietoja vakuutuksen hakijoille. Lain 9 §:n 1 momentti puolestaan koskee tarpeellisten tietojen antamatta jättämisen taikka virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen vaikutuksia jo tehtyyn vakuutussopimukseen. Nyt esillä olevassa tapauksessa sovellettavaksi tulee lain 9 §:n 1 momentin säännös. Koska molemmissa lainkohdissa tarpeellisilla tiedoilla tarkoitetaan samaa, on kuitenkin ensin syytä tarkastella vakuutussopimuslain 5 §:ää. Sinänsä vakuutuksenantajan vastuu markkinoinnissa annetuista virheellisistä ja harhaanjohtavista tiedoista koskee muitakin kuin tarpeellisina pidettäviä tietoja.

7. Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

8. Säännöksessä nimenomaisesti mainitut seikat ovat vain esimerkkejä tiedoista, jotka voivat olla vakuutuksen hakijalle tarpeellisia perustellun hankintapäätöksen tekemistä varten. Vakuutuksen laatu vaikuttaa siihen, mitkä seikat ovat vakuutuksen hakijoille merkityksellisiä. Säännöksen tarkoitus huomioon ottaen on vakuutusta koskevat tiedot annettava sillä tavalla, että vakuutuksen ottamista harkitseva voi niiden perusteella saada riittävän selkeän ja tarkan käsityksen vakuutuksen keskeisistä ominaispiirteistä.

9. Sijoitussidonnainen eläkevakuutus poikkeaa monin tavoin perinteisistä vakuutuksista. Kysymys on pitkäkestoisesta ja taloudellisesti merkittävästä sijoituksesta. Tällöin hankintapäätöksen kannalta olennaisimmat tiedot liittyvät tuotto-odotuksiin, riskeihin ja kustannuksiin. Koska vakuutuksen hakija voi verrata ja arvioida tarjottua vakuutustuotetta vain vakuutuksenantajalta saamiensa tietojen nojalla, tiedonantovelvollisuus korostuu sitä enemmän mitä mutkikkaampaa ja vähemmän tunnettua vakuutustuotetta tarjotaan.

10. Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentissa säädetään tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisen vaikutuksesta. Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää.

11. Vakuutussopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 114/1993 vp s. 13) mukaan vakuutussopimuslakiin oli tarkoitus kirjata kauppalain ja kuluttajansuojalain tavaran virhettä koskevista säännöksistä ilmenevä yleinen periaate, jonka mukaan sopijapuolen ennen sopimuksen tekemistä antamilla tiedoilla on merkitystä tulkittaessa sopimuksen sisältöä. Lisäksi esitöissä todetaan, että vakuutuksenantajan antamilla tiedoilla on ratkaiseva merkitys sopimuksen sisältöä tulkittaessa.

12. Esitöissä viitatun kauppalain 18 §:n mukaan tavarassa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Nykyään jo vakiintuneena pidettävän sopimusoikeudellisen periaatteen mukaan elinkeinonharjoittajan kuluttajalle antamat markkinointitiedot tulevat sopimuksen osaksi, jos ne ovat koskeneet konkreettisia ja ostajan päätöksentekoon tyypillisesti vaikuttavia seikkoja eikä tietoja ole oikaistu ennen sopimuksen tekemistä.

13. Lähtökohtaisesti tietojen puutteellisuutta tai harhaanjohtavuutta ja sen merkityksellisyyttä tarkastellaan tavallisen vakuutuksenottajan näkökulmasta. Tietoa voidaan pitää harhaanjohtavana, jos se voidaan vakuutuksenottajien keskuudessa ymmärtää sellaisella tavalla, joka on paikkansapitämätön. Objektiivisesti on arvioitava sitä, mitä vakuutuksenottaja on tällöin voinut perustellusti odottaa vakuutukselta.

Vakuutuksenantajan antamat tiedot tässä tapauksessa

14. Skandian vuosittain perimä yhden prosentin hallinnointikulu on sinänsä mainittu tuoteselosteessa ja esitteessä. Vakuutusehdoissa hallinnointikuluja koskeva kohta 20 kuuluu seuraavasti: ”Rahasto-osuuksien hinta sisältää Skandia Lifen perimän vuotuisen hallinnointikulun, jonka suuruus määritellään hinnastossa.” Asiakirjoissa ei tarkemmin käsitellä tai havainnollisteta hallinnointikulujen eikä muiden, viimekädessä vakuutuksenottajan maksettaviksi jäävien kustannusten ja palkkioiden rahamäärää eikä niiden vaikutusta vakuutuksen kertymään.

15. Ainoa A:n saama markkinointiasiakirja, joka sisälsi konkreettisia ja selkeitä tietoja, oli tarjouslaskelma. Siinä oli esimerkein kuvattu, minkä suuruinen eläke A:lle on 25 vuoden säästämisen jälkeen tulossa. Laskelmassakaan ei mainittu kulujen rahamääriä tai laskutapaa. Koska kuitenkin laskelman mukaan kaikki kulut oli jo otettu huomioon, ainoaksi eläkekertymään vaikuttavaksi muuttujaksi oli jäänyt sijoitustuotto. Riitaa ei olekaan ollut siitä, että sijoitusriski kuului vakuutuksenottajalle eli A:lle.

16. Skandian mukaan tarjouslaskelmassa esitetyt laskelmat eläkekertymästä ovat olleet paikkansapitäviä ja tuotto-olettama on koskenut Skandian omien laskennallisten rahastojen hintakehitystä. A oli puolestaan käsittänyt, että sanalla ”sijoitus” tarkoitetaan hänen varoillaan sijoitusmarkkinoilta hankittavia sijoituskohteita. Tätä käsitystä oli tukenut myös tuoteseloste, jonka avaintietona todettiin muun muassa, että ”Suoritetut vakuutusmaksut käytetään 100-prosenttisesti rahasto-osuuksien ostamiseen”. Skandian oma vakuutusasiamies, joka myi vakuutuksen A:lle, sekä sijoitusvakuutuksia arvioineet vakuutusvälittäjät olivat ymmärtäneet Skandian laskentamallin samalla tavalla kuin A.

17. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on perustellusti voinut käsittää, että tarjouslaskelman esimerkit oli laadittu sijoitusrahastojen arvonkehitykseen perustuvien ja sitä vastaavien tuotto-oletusten perusteella. Vaikka tarjouslaskelma oli laskutoimituksena tehty virheettömästi, se ei ole antanut oikeaa kuvaa, koska laskentaperuste on ollut toinen kuin mitä A:lla on ollut aihetta olettaa. Tiedot eläkekertymästä ovat olleet konkreettisia eivätkä vain yleisluontoisia kehuvia lausumia vakuutustuotteen edullisuudesta. Koska yhden prosentin hallinnointikulun laskentaperusteesta annettu tieto on ollut harhaanjohtava, se on samalla merkinnyt vakuutuksen kustannuksista annetun tiedon harhaanjohtavuutta. Muistakaan A:lle annetuista markkinointiasiakirjoista ei ole käynyt ilmi, että Skandian vakuutuksesta perimällä, näennäisesti pieneltä vaikuttavalla yhden prosentin hallinnointikululla on erittäin suuri tosiasiallinen merkitys vakuutuksen hintaan ja lopulliseen vakuutuskertymään. Harhaanjohtavat tiedot ovat siten koskeneet sijoitusvakuutuksen keskeisintä sisältöä.

18. Korkein oikeus katsoo, että A:lle annetut tiedot häneltä perittävistä hallinnointikuluista sekä eläkekertymän määräytymisperusteista ovat olleet vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla puutteellisia ja harhaanjohtavia. Näin ollen on arvioitava vielä sitä, miten vakuutussopimus voidaan saattaa vastaamaan A:n vakuutuksesta saamaa käsitystä.

Sopimuksen sisällön määräytyminen

19. Niin kuin kohdassa 10 on todettu, vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisen vaikutuksena on, että vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tähän lainkohtaan liittyvä, kohdassa 11 siteerattu hallituksen esityksen lausuma on jossain määrin ristiriitainen. Yhtäältä siinä viitataan yleiseen virhevastuuta koskevaan sääntelyyn ja toisaalta sopimuksen tulkintaan. Korkein oikeus toteaa, että vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentti koskee vakuutussopimusta ja -tuotetta kokonaisuudessaan eikä sen sanamuoto rajoita säännöksen soveltamista vain vakuutusehtojen epäselvän kohdan tulkintaan. Ottaen huomioon, että kyseinen säännös on tarkoitettu korjaamaan tiedonannossa tapahtuneiden puutteiden ja virheiden vaikutus, säännökselle ei muutoinkaan ole perusteltua antaa suppeampaa sisältöä kuin minkä voidaan katsoa olevan voimassa jo yleistenkin sopimusoikeudellisten sääntöjen perusteella.

20. Sopimusoikeudessa on lähtökohtana, että sopimusosapuolella on oikeus vaatia sopimuksen mukaista suoritusta. Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentti rakentuu nimenomaan tälle periaatteelle. Markkinoinnissa annetut tiedot ovat osa sopimusta ja vakuutuksenottajalla on oikeus vaatia niitä noudatettaviksi. Koska markkinointitietoihin perustuvalle vakuutuksenottajan perustellulle käsitykselle on vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan annettava etusija arvioitaessa sopimuksen sisältöä, säännös voi johtaa siihen, että jollekin vakuutusehdolle tulee antaa sen tavanomaisesta tulkinnasta poikkeava sisältö tai että ehtoa ei voida lainkaan soveltaa.

21. Skandia on Korkeimmalle oikeudelle toimittamassaan lausumassa todennut, ettei A ole voinut saada minkäänlaista täsmällistä käsitystä siitä, mikä vaikutus yhden prosentin hallinnointikululla on vakuutuksen tuottoon, joten hän ei ole voinut edes erehtyä asiasta. Skandia ei ole esittänyt mitään tapaa sille, miten vakuutusta voitaisiin oikaista vastaamaan A:n saamaa käsitystä.

22. Korkein oikeus toteaa, että markkinointia koskevan vastuusääntelyn kannalta olennaista on se, että puutteellisia taikka virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja saaneen vakuutuksenottajan taloudellinen asema saatetaan vastaamaan sitä, millainen se olisi ollut, jos vakuutuksenantaja olisi täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa. Tässä tapauksessa sopimuksen sisältö on vahvistettava A:n saaman käsityksen mukaisesti niin, että hän saa tarjouslaskelmassa esitetyn eläkekertymän, kun tuotto lasketaan sijoitusrahastojen sijoitustuoton perusteella. Tämä taloudellinen lopputulos on saavutettavissa kanteessa vaaditulla tavalla siten, ettei Skandialla ole oikeutta periä vakuutusehtojen 20 kohdan mukaisia hallinnointikuluja.

Tuomiolauselma

Korkein oikeus vahvistaa A:n ja Skandia Life Assurance Company Limitedin välisen eläkevakuutusta koskevan vakuutussopimuksen sen sisältöiseksi, ettei vakuutusehtojen kohdassa 20 mainittua hallinnointikulua saa ottaa huomioon määritettäessä A:n eläkerahastokertymää. Skandia Life Assurance Limited velvoitetaan oikaisemaan tämän mukaisesti A:n vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien määrän.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Juha Häyhä (eri mieltä), Hannu Rajalahti (eri mieltä), Marjut Jokela ja Jukka Sippo. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Hyvärinen: Mietintö oli kohtien 1 – 18 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevä. Muilta osin mietintö oli seuraava:

A on vaatinut, että hänen ja Skandian välinen eläkevakuutus vahvistetaan sen sisältöisenä, ettei Skandialla ole oikeutta periä yhden prosentin mukaista hallinnointikulua ja että Skandia velvoitetaan palauttamaan jo vähentämänsä hallinnointikulut vakuutukseen ja oikaisemaan sen mukaisesti kertyneiden eläkerahastojen määrät.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisen vaikutuksena on, että vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Kuten kohdassa 11 on todettu, vakuutussopimuslain esitöiden mukaan vakuutuksenantajan antamilla tiedoilla on ratkaiseva merkitys sopimuksen sisältöä tulkittaessa. Vakuutussopimus käsittää vakuutusehdot, jotka määrittelevät vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan oikeudet ja velvollisuudet, ellei vakuutussopimuslain pakottavista säännöksistä muuta johdu. Vakuutuksenantajan vakuutuksesta antamilla puutteellisilla taikka virheellisillä tai harhaanjohtavilla tiedoilla on siten vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin nojalla vaikutusta vakuutussopimuksen sisältöön, jos vakuutuksenottaja on tällaisten tietojen perusteella saanut sopimuksen jostakin ehdosta tai ehdoista väärän käsityksen.

A on sopimusneuvotteluissa saamansa kirjallisen aineiston ja suullisesti annettujen tietojen perusteella tiennyt Skandian perivän yhden prosentin hallinnointikulun vastikkeena vakuutuksesta. A on siten saanut oikean käsityksen vakuutusehtoihin sisältyvän yhden prosentin hallinnointikulun perimisestä. Kohdassa 18 on kuitenkin katsottu Skandian A:lle antamien tietojen häneltä perittävistä hallinointikuluista sekä eläkekertymän määräytymisperusteista olleen puutteellisia ja harhaanjohtavia. A on Skandian antamien tietojen perusteella saanut virheellisen kokonaiskuvan Skandian eläkevakuutuksesta perimien hallinnointikulujen määrästä vakuutuksen säästöaikana ja yhden prosentin hallinnointikulun vaikutuksesta arvioituun eläkerahastokertymään laskelmassa käytetyillä esimerkinomaisilla tuotto-oletuksilla. Tältä osin kysymys ei ole vakuutussopimuksen sisällön tulkinnasta vaan siitä, miten edullisena vakuutusta oli pidettävä vakuutuksenottajalle huomioon ottaen eläkerahaston määräytymiseen vaikuttavat eri vakuutusehdot, kuten vakuutuksen hintaan ja eläkekertymän määrään vaikuttavat hallinnointikulua ja muita kuluja koskevat ehdot, sekä erilaiset tuotto-oletukset. Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin nojalla ei siten ole perusteita vahvistaa vakuutussopimuksen sisällöksi kanteessa vaadittua seuraamusta.

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumottaneen ja kanne hylättäneen.

Oikeusneuvos Rajalahti: Hyväksyn Korkeimman oikeuden perustelut kohtien 1 – 5 ja 7 – 13 osalta. Tämän jälkeen lausun seuraavaa:

A:n kanteesta

A on perustellut kannevaatimuksiaan sillä, että Skandian tapa kertoa vakuutuksen valitsemiseksi tarpeellisista keskeisistä tiedoista on ollut harhaanjohtava. Yhtiön käyttämän harhaanjohtavan esitystavan vuoksi A ei havainnut yhtiön käytäntöä sijoittaa vakuutusmaksut yhtiön muodostamiin omiin rahastoihin. Kanteen mukaan käytäntö aiheuttaa asiakkaan sijoitustuottoa rasittavan, vakuutusyhtiölle maksettavan erillisen yhden prosentin hallinnointikuluerän.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvoitteesta

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettava vakuutuksenhakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Säännöksessä tarkoitettuja tietoja ovat esimerkiksi vakuutusmuotoa, vakuutusmaksuja ja vakuutusehtoja koskevat tiedot. Tiedonantoantovelvollisuuden rikkominen voi tietojen sisällön ohella koskea myös velvoitteen täyttämistapaa (ks. HE 114/1993 vp s. 26). Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden rikkomisen seuraamukset määräytyvät vakuutussopimuslain 9 §:n mukaisesti.

Hallinnointikulun luonne

Hallinnointikulu on yhdessä Skandian vakuutusmaksuista pidätettävän seitsemän prosentin alkukulun ja toimenpidepalkkion ohella Skandialle vastiketta sen tarjoamasta vakuutuksesta. Vakuutuksenottajan kannalta mielekäs vakuutuksen valintaperuste on vertailla vakuutushyödykkeen hintoja eli tämäntyyppisen vakuutuksen osalta vakuutusyhtiöiden perimiä kuluja. Kysymys on siten vakuutuksenottajan kannalta keskeisestä vakuutuksen sisältöä koskevasta seikasta, joka kuuluu vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen vakuutuksenantajan tiedonantovelvoitteen piiriin.

Muiden vakuutusyhtiöiden noudattaman käytännön merkitys

A:n kanteessa todetaan, että vakuutuksen ottamista harkitseva kuluttaja voi saada vakuutuksesta valinnan kannalta relevanttia tietoa vain, jos kaikki vakuutusyhtiöt noudattavat tuotto- ja kuluilmoittelussa yhtenäistä käytäntöä tai jos joku yhtiö poikkeaa yhteneväisestä käytännöstä, se kertoo selkeästi poikkeuksesta ja sen merkityksestä vakuutuksen valitsemisen kannalta. Hallinnointikulun vaikutus tuotto-odotuksiin on näin ollen harhaanjohtava, kun arviointiperustana on muiden yhtiöiden noudattama käytäntö.

Vakuutussopimuslain 5 §:n säännös ei kuitenkaan velvoita vakuutuksenantajaa antamaan tietoja muiden vakuutusyhtiöiden vakuutuksista eikä säännös myöskään velvoita vakuutuksenantajaa noudattamaan tuotto- ja kuluilmoittelussa yhtenäistä käytäntöä kilpailevien vakuutusyhtiöiden kanssa. Se seikka, että A:n mahdollinen vakuutuksen sisältöä koskevaan erehdys on saattanut johtua muiden vakuutusyhtiöiden noudattamista ehdoista, ei siten vaikuta vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiseen arviointiin, jossa huomio on siinä, onko nimenomaan kyseisestä vakuutuksesta annettu oikeat ja riittävät tiedot.

Vakuutuksenantajan antamat tiedot tässä tapauksessa

Asiassa on riidatonta, että A on ennen sopimuksen solmimista saanut sopimusehdot sekä tuoteselosteen ja esitteen, joista hallinnointikulun periminen on ilmennyt. Skandian käyttämissä vakuutusehdoissa hallinnointikuluja koskee kohta 20, jonka mukaan ”Rahasto-osuuksien hinta sisältää Skandia Lifen perimän vuotuisen hallinnointikulun, jonka suuruus määritellään hinnastossa”. A:n saamassa myyntiesitteessä todetaan vakuutuksen kulurakenteesta ”Vuotuinen 1 %:n suuruinen hallinnointikulu vakuutuksen liitettyjen rahastoosuuksien arvosta”. Mainitun vakuutusehdon ja myyntiesitteen kohdan perusteella on siis pääteltävissä, että hallinnointikulu peritään vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien arvosta. A:n saamassa tarjouslaskelmassa on mainittu, että laskelma ottaa huomioon kaikki asiaankuuluvat hallinnointi- ja rahaston varojen hoidosta aiheutuneet kulut ja että nämä kulut sisältyvät yllä oleviin lukuihin. Laskelmaa ei ole osoitettu virheelliseksi. A on käräjäoikeudessa kertonut ymmärtäneensä, että Skandia perii hallinnointikuluja muttei ollut miettinyt asiaa tarkemmin.

A on asiassa vaatinut vahvistettavaksi, että Skandialla ei ole oikeutta periä hallinnointikulua lainkaan. Tämä seuraamus tarkoittaisi sitä, ettei hallinnointikulu millään lailla kuormittaisi hänen vakuutuksensa tuottoja eikä Skandia tältä osin saisi periä vastiketta myöntämästään vakuutuksesta. Kuten edellisestä kappaleesta ilmenee, A:n ennen sopimuksentekoa saaman kirjallisen aineiston ja suullisesti annettujen tietojen perusteella on ollut selvää, että Skandia perii yhden prosentin vuotuisen hallinnointikulun vastikkeena vakuutuksesta. Vaikka A:n saamien tietojen pohjalta ei olekaan saatavissa täsmällistä käsitystä hallinnointikulujen vaikutuksesta vakuutussijoituksen tuottoon, ei tietojen perusteella kuitenkaan ole voinut olla epäselvää, etteikö Skandia ylipäätään olisi oikeutettu perimään vakuutussopimuksen perusteella mainittua hallinnointipalkkiota vastikkeena vakuutuksesta. Tähän ja kanteessa vaadittuun nähden Skandia ei ole antaessaan tietoja vakuutuksesta menetellyt vakuutussopimuslain 5 §:n vastaisesti sen enempää tietojen sisällön kuin niiden esitystavan kannalta. Perusteita vahvistaa vakuutuksen sisältö kanteessa vaaditun mukaisena ei siten ole.

Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja hylkään kanteen.

Oikeusneuvos Häyhä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rajalahti.

Sopimusriidat