KKO:2014:21: Korkein oikeus katsoi, että vakuutusyhtiöllä oli ollut oikeus evätä yhtiöltä korvaus kokonaan, kun yhtiö oli tietoisena pyrkinyt salaamaan vakuutusyhtiöltä ostotositteista ilmenevät tiedot

Diaarinumero: S2011/460
Antopäivä: 7.4.2014
Taltio: 743

Yhtiö oli vaatinut vakuutusyhtiöltä 300 000 euron korvausta tulipalossa tuhoutuneesta vaihto-omaisuudesta, jonka hankintahinta ostotositteiden mukaan oli ollut alle 50 000 euroa. Yhtiö oli tästä tietoisena pyrkinyt salaamaan vakuutusyhtiöltä ostotositteista ilmenevät tiedot. Ottaen huomioon yhtiön vilpillisellä menettelyllä tavoitteleman erittäin huomattavan taloudellisen hyödyn ja muut asiaan liittyvät olosuhteet Korkein oikeus katsoi, että vakuutusyhtiöllä oli ollut oikeus evätä yhtiöltä korvaus kokonaan.

VakSopL 72 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Taustaa

X Avoin yhtiö (yhtiö) oli toiminut silkkikukkien ja ravintolatarvikkeiden maahantuojana tarkoituksenaan luoda tukkuketju Suomeen ja mahdollisesti myöhemmin Pohjoismaihin ja Venäjälle. Yhtiön hallitsemassa varastotilassa oli sattunut tulipalo 24.1.2005 ja varaston sisältö oli tuhoutunut kokonaisuudessaan. Yhtiöllä oli ollut voimassa oleva esinevakuutus Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä Tapiolassa (Tapiola).

Yhtiö oli tehnyt vahinkoilmoituksen tulipalon johdosta Tapiolalle 25.2.2005. Tapiola oli evännyt vakuutuskorvauksen kokonaisuudessaan 29.11.2006 perusteenaan korvauksen hakijan vilpillisesti antamat ristiriitaiset ja puutteelliset tiedot.

Kanne Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa

Yhtiö vaati, että Tapiola velvoitetaan suorittamaan sille palovakuutuskorvausta 301 774,00 euroa viivästyskorkoineen 30.6.2006 alkaen.

Yhtiö oli ilmoittanut vahingoittuneen omaisuuden arvoksi 300 000 euroa sekä jätemaksut. Vakuutettuna omaisuutena oli ollut varastossa sijainnut ja tuhoutunut vaihto-omaisuus, johon kuului silkkikukkia, pizzalaatikoita ja kebableikkureita. Vaihto-omaisuus oli vakuutettu jälleenhankintahinnan mukaan.

Yhtiöllä oli ollut esittää ilmoituksensa tueksi tullausasiakirjoja, maksutositteita, laskuja ja muita tositteita. Vakuutusyhtiö oli tehnyt tutkintapyynnön epäillystä törkeästä petoksesta, mutta syyttäjä oli poliisitutkinnan jälkeen tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen.

Vastaus

Tapiola vaati kanteen hylkäämistä. Vaadittujen määrien osalta se hyväksyi tuhoutuneen omaisuuden yhteisarvoksi 43 297,59 euroa lisättynä 1 500 Yhdysvaltojen dollarin rahtikuluilla ja 1 860 euron jätelaskulla.

Tapiolan korvausvastuuseen sovellettiin voimassa olevia yritysvakuutuksen vakuutusehtoja, Tapiolan yleisiä sopimusehtoja sekä vastaavia vakuutussopimuslain säännöksiä.

Yhtiöllä oli korvauksenhakijana näyttötaakka korvattavasta vahingosta ja sen määrästä. Yhtiön edustaja oli antanut korvausta hakiessaan vahingosta olennaisesti väärää tietoa sekä vahingoittuneen omaisuuden määrästä että sen todellisesta arvosta. Yhtiön edustajan vilpillisen menettelyn johdosta Tapiola oli korvausvastuusta vapaa.

Yhtiön omaisuus oli vakuutettu jälleenhankinta-arvosta, mutta jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen edellytyksenä oli, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta joko korjataan tai omaisuuden tilalle hankitaan uutta samanlaatuista tai samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.

Kanteessa esitetty näkemys vahingon määrän arvioimisesta oli sovellettavien vakuutusehtojen vastainen. Yritysvakuutuksesta voitiin korvata vain vakuutustapahtumasta aiheutunut todellinen vahinko eli tässä tapauksessa tulipalossa tosiasiassa tuhoutuneen vaihto-omaisuuden hankintakustannukset. Ainoa luotettava selvitys vahingoittuneeksi ilmoitetun omaisuuden kokonaisarviosta oli Lappeenrannan poliisin hankkimat tullausasiakirjat, joiden mukaan tuhoutuneeksi ilmoitetun vaihto-omaisuuden yhteisarvo oli 43 297,59 euroa.

Sen lisäksi, että yhtiön vaatimus oli taloudelliselta arvoltaan jopa kuusinkertainen vaihto-omaisuuden hankintakustannuksiin nähden, se oli myös tuhoutuneen omaisuuden määrän osalta totuudenvastainen.

Käräjäoikeuden tuomio 24.8.2010

Tapiola oli kielteisessä korvauspäätöksessään 29.11.2006 perustellut ratkaisuaan sillä, että vahinkotapahtumasta oli annettu ristiriitaista tietoa ja että vahingoittuneeksi ilmoitetun omaisuuden olemassaolosta ei ollut esitetty tarvittavia asiakirjoja ja tietoja. Tapiola oli 29.11.2009 vastatessaan yhtiön 13.11.2009 päivättyyn kirjeeseen todennut, että kielteisessä korvauspäätöksessä virheellisillä tiedoilla oli tarkoitettu sekä tuhoutuneen omaisuuden määrää että sen arvoa. Käräjäoikeus katsoi, että Tapiolalla oli oikeudenkäynnissä oikeus vedota kanteen kiistämisperusteena myös vakuutusarvosta ilmoitettuihin tietoihin, joita se piti virheellisinä.

Yhtiö oli väittänyt, ettei Tapiola ollut osallistunut vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla tuhoutuneen omaisuuden arvon selvittämiseen. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että yhtiöllä kirjanpitovelvollisena yrityksenä oli ollut parhaat mahdollisuudet selvittää tuhoutuneen omaisuuden määrä.

Yhtiö oli ilmoittanut 25.2.2005 päivätyssä vahinkoilmoituksessa tulipalossa tuhoutuneen neljä konttia silkkikukkia arvoltaan 289 000 euroa, 220 pizzalaatikkoa arvoltaan 4 500 euroa ja kahdeksan kebableikkuria arvoltaan 6 500 euroa.

Asiassa oli riidatonta, että yhtiö oli ostanut silkkikukkia yhteensä viisi kontillista, pizzalaatikoita yhden kontillisen ja kahdeksan kebableikkuria. Ostot oli merkitty yhtiön kirjanpitoon. Yhtiön kirjanpitäjän laskelmien mukaan silkkikukkia ja pizzalaatikoita oli myyty 1.3.2003 – 31.1.2005 yhteensä 51 671,99 euron arvosta ilman arvonlisäveroa.

Käräjäoikeus piti kohtuullisena, että yhtiö kirjanpitovelvollisena esittää kirjanpitoonsa perustuvan selvityksen tuhoutuneessa varastossa olleesta omaisuudesta. Yhtiön selvitys perustui kuitenkin pelkästään yhtiön edustajan kertomukseen. Tämä oli kertonut Tapiolan vakuutustutkijalle, että yhtiön kirjanpitoaineistoa olisi varastettu. Väitetystä anastuksesta ei ollut tehty rikosilmoitusta. Käräjäoikeus ei pitänyt yhtiön edustajan kertomusta uskottavana. Kirjanpito oli sittemmin löytynyt, ja se oli kirjallisena todisteena.

Asiassa oli selvitetty ostolaskuilla, tullausasiakirjoilla, kauppakirjoilla ja kirjanpitomerkinnöillä yhtiön hankkimien silkkikukkien, pizzalaatikoiden ja kebableikkureiden ostohinnat. Selvityksen perusteella yhtiön vahinkoilmoituksessa oli silkkikukkien ja pizzalaatikoiden arvot ilmoitettu moninkertaisiksi niiden hankintakustannuksiin nähden. Vakuutussopimuksen ja sovellettavien vakuutusehtojen mukaan tavaroiden vakuutusarvo määräytyi tässä tapauksessa tavaroiden päivänarvon mukaan, jolloin vakuutuskorvauksen määräksi muodostuisi enintään noin 50 000 euroa. Kebableikkureiden osalta yhtiö oli vaatinut korvausta lähes kaksinkertaisen määrän niiden ostohintaan nähden.

Käräjäoikeus ei ottanut enemmälti kantaa tuhoutuneiden tavaroiden arvoon, koska tuhoutuneiden tavaroiden määrä oli jäänyt selvittämättä. Tavaroiden hankintakustannusten ja yhtiön vahinkoilmoituksessa ilmoittamien jälleenhankinta-arvojen suhteella oli kuitenkin merkitystä harkittaessa yhtiön menettelyn vilpillisyyttä.

Näyttötaakka yhtiön menettelyn vilpillisyydestä oli Tapiolalla. Yhtiön edustaja oli kertonut ostotositteiden kadonneen. Vakuutuskorvausta oli vaadittu moninkertaisesti määrä, joka tuhoutuneesta omaisuudesta vakuutusehtojen mukaan tulisi vakuutuskorvauksena suorittaa. Näiden seikkojen perusteella käräjäoikeus katsoi tulleen näytetyksi, että yhtiö oli vakuutuskorvausta hakiessaan menetellyt vilpillisesti ilmoittamalla vääriä tietoja tuhoutuneen omaisuuden määrästä ja arvosta. Yhtiö oli tavoitellut menettelyllään erittäin suurta taloudellista hyötyä. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että Tapiola oli kokonaan korvausvastuusta vapaa, ja hylkäsi yhtiön kanteen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Ilkka Ryynänen, käräjätuomari Terhi Anttila ja notaari Leni Hoffeldt.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 14.4.2011

Yhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati kanteensa hyväksymistä.

Hovioikeus teki kirjallisista todisteista ja sille esitetystä henkilötodistelusta samat johtopäätökset kuin käräjäoikeus ja katsoi, ettei ollut aihetta arvioida asiaa miltään osin toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Pasila, Helena Metso ja Lea Nousiainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

Yhtiö vaati hovioikeuden tuomion kumoamista siltä osin kuin tuomiossa oli vahvistettu, että Tapiolalla oli ollut oikeus kieltäytyä kokonaan korvauksesta.

Tapiola vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Yhtiö oli 23.12.2002 – 23.1.2004 välisenä aikana tuonut maahan kaikkiaan viisi kontillista silkkikukkia, yhden kontillisen pizzalaatikoita ja kahdeksan kebableikkuria, joiden hankintahinta kuljetuskustannuksineen oli ollut yhteensä noin 50 000 euroa. Mainittua omaisuutta oli säilytetty yhtiön vuokraamissa varastoissa Lappeenrannan Kaakkoiskaarella ja Koulukadulla. Yhtiö oli asiassa esitetyn todistelun mukaan myös myynyt silkkikukkia ja pizzalaatikoita toiminnassaan.

2. Yhtiö oli solminut Tapiolan kanssa yritystoimintaa koskevan vakuutussopimuksen. Yhtiön Kaakkoiskaarella sijaitsevassa varastossa säilytettävä vaihto-omaisuus oli liitetty yhtiön vakuutukseen 29.12.2004 voimaan tulleella sopimuksella. Kyseinen vaihto-omaisuus oli vakuutettu muun ohella palon varalta yhteensä 300 950 euron vakuutusmäärästä.

3. Mainittu varasto ja siellä ollut vaihto-omaisuus olivat tuhoutuneet tulipalossa 24.1.2005. Yhtiö oli 25.2.2005 tehnyt Tapiolalle tulipalosta korvaushakemuksen, jossa se oli ilmoittanut varastossa tuhoutuneen neljä kontillista silkkikukkia, korvausvaatimus 289 000 euroa, noin 220 pakettia pizzalaatikoita, korvausvaatimus 4 500 euroa sekä kahdeksan kebableikkuria, korvausvaatimus 6 500 euroa. Yhtiön korvausvaatimus edellä mainitusta vaihto-omaisuudesta oli siten ollut yhteensä 300 000 euroa. Lisäksi se oli vaatinut korvausta tuhoutuneen omaisuuden jätekuljetuksesta.

4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko yhtiö antanut Tapiolalle vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta ja onko Tapiola voinut evätä yhtiöltä kokonaan korvauksen tulipalossa tuhoutuneesta omaisuudesta.

Sovellettavat säännökset ja vakuutusehdot

5. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys. Vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan korvauksen hakijan korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Tämän lainkohdan esitöiden mukaan tällaiset tiedot voivat liittyä joko tuhoutuneen omaisuuden määrään tai sen arvoon. Vilpillisyys edellyttää tietoisuutta tiedon virheellisyydestä ja sen merkityksestä vakuutuksenantajalle sekä hyötymistarkoitusta. Kohtuullisuusharkinnassa voidaan ottaa huomioon muun muassa se, kuinka huomattavaa hyötyä vilpillä tavoiteltiin, menettelyn törkeysaste muutoin, vilpin käyttöön johtaneet syyt sekä vakuutuksenantajalle mahdollisesti aiheutuneet ylimääräiset selvittelykustannukset (ks. HE 114/1993 vp s. 68 – 69). Asiassa sovellettavien Tapiolan yritystoiminnan vakuutusehtojen 10.7.2 kohdan mukaan vakuutuksenottajan vakuutuksenantajalle vahinkotapahtuman jälkeen vahingon selvittämiseksi annettavia selvityksiä ovat muun muassa luettelo tuhoutuneesta ja säilyneestä omaisuudesta sekä ostotositteet.

6. Yhtiön ja Tapiolan välillä solmittu vakuutussopimus on luonteeltaan vahinkovakuutus. Korkein oikeus toteaa, että vahinkovakuutuksessa vakuutuskirjaan vakuutusmääräksi merkitty rahamäärä osoittaa sen enimmäismäärän, jonka vakuutuksenantaja on sitoutunut vakuutustapahtuman sattuessa suorittamaan. Vakuutuksenottaja ei vahinkovakuutuksen perusteella voi kuitenkaan saada korvausta enempää kuin kärsimänsä todellisen vahingon määrän. Vakuutusmäärä ei osoita vahingon määrää eikä sitä näin ollen voida pitää yhtiön kärsimän vahingon arvioinnin perustana.

7. Vahinkovakuutuksessa vakuutuksen perusteella suoritettavan korvauksen määrä lasketaan sen mukaan, kuinka omaisuuden vakuutusarvo on vakuutussopimuksessa määritelty. Arviointiperusteena voidaan käyttää esimerkiksi vahingoittuneen tai tuhoutuneen omaisuuden tilalle hankittavan omaisuuden arvoa (jälleenhankinta-arvo) tai omaisuuden käypää arvoa välittömästi ennen vahinkotapahtumaa (päivänarvo). Yhtiön ja Tapiolan välisen vakuutussopimuksen (kohta 10.4) mukaan omaisuuden vakuutusarvo on pääsääntöisesti sen jälleenhankinta-arvo. Vakuutusehtojen mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää kuitenkin sitä, että kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta tuhoutuneen omaisuuden tilalle hankitaan uutta samanlaatuista tai samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta (kohta 10.5.6.1). Kun näin ei ole asiassa menetelty, yhtiön vakuutuskorvauksen määrä lasketaan sen perusteella, mitä on pidettävä omaisuuden päivänarvona, jolloin omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vähennetään omaisuuden arvon aleneminen vakuutusehdoissa tarkemmin kuvatulla tavalla (kohta 10.3.5).

Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä

8. Korkein oikeus toteaa vakuutussopimuslain 69 §:stä ilmenevän, että pääsääntöisesti korvauksen hakijan on esitettävä selvitystä seikoista, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun arvioimiseksi. Korvauksen hakijan on siten esitettävä selvitystä sekä vahingon sattumisesta että sen määrästä. Vakuutuksenantajalla saattaa esimerkiksi kokemuksensa perusteella olla korvauksenhakijaa paremmat mahdollisuudet hankkia selvitystä. Tällaiset tilanteet on lainkohdassa otettu huomioon korvauksenhakijan velvollisuutta poikkeuksellisesti keventävinä perusteina.

9. Asiassa on ilmennyt, että yhtiö on ilmoittanut palossa tuhoutuneeksi omaisuutta, jota se oli osin säilyttänyt myös sellaisessa varastossa, joka ei ollut tuhoutunut, ja jota se oli myös toiminnassaan myynyt. Yhtiö on ollut velvollinen pitämään kirjaa varastotilanteestaan ja myyntinsä määrästä. Vakuutuksenantajalla ei voi olla tähän nähden korvauksenhakijaa parempia mahdollisuuksia hankkia mainittua selvitystä. Kuten käräjäoikeus on asiassa todennut, yhtiöllä on tässä tapauksessa parhaat mahdollisuudet selvittää tuhoutuneen omaisuuden määrä.

Yhtiön menettely vakuutustapahtuman jälkeen

10. Esitetyn selvityksen mukaan yhtiön edustaja ei ollut toimittanut Tapiolan pyytämiä ostotositteita tuhoutuneeksi ilmoitetusta vaihto-omaisuudesta, vaan hän oli kertonut, että ostokuitit sisältävä kansio oli varastettu hänen pizza-autostaan. Väitetystä anastusrikoksesta ei ollut tehty poliisille ilmoitusta ja myöhemmin ostotositteet olivat löytyneet. Korkein oikeus katsoo yhtiön edustajan toiminnan ilmentävän pyrkimystä salata vakuutusyhtiön vastuuseen vaikuttavia tietoja.

11. Yhtiö on hakenut 300 000 euron korvausta vaihto-omaisuudesta, jonka hankintahinta kuljetuskustannuksineen oli ollut noin 50 000 euroa. Yhtiö on ilmoittanut silkkikukkia tuhoutuneen hankittujen viiden kontillisen sijasta neljä kontillista. Yhtiö ei ole kuitenkaan kyennyt luotettavasti selvittämään, että silkkikukkia olisi tuhoutunut edes sen ilmoittamat täydet neljä kontillista, koska se ei ole kirjanpitoaineistonsa avullakaan kyennyt selvittämään myytyjen silkkikukkien määrää. Myös myytyjen pizzalaatikoiden määrä on jäänyt selvittämättä. Yhtiö ei näin ollen ole kyennyt esittämään selvitystä tuhoutuneen omaisuuden määrästä. Tuhoutuneen omaisuuden määrä on jäänyt siten epäselväksi.

12. Tuhoutuneen omaisuuden arvon osalta vakuutuskorvauksen määrittämisessä on lähtökohtana yhtiön kärsimä todellinen vahinko, joka vakuutusehtojen mukaan lasketaan tässä tapauksessa omaisuudella vakuutustapahtuman sattuessa olleen päivänarvon perusteella. Asiassa on esitetty selvitystä omaisuuden hankintahinnasta, joka kuljetuskustannuksineen on riidattomasti noin 50 000 euroa. Tuhoutuneen omaisuuden arvo kuljetuskustannuksineen on kuitenkin tätä alempi, sillä tuhoutuneita silkkikukkia on voinut olla enintään neljä kontillista hankitun viiden sijaan, minkä lisäksi niitä oli myyty selvittämättömäksi jäänyt määrä yhtiön myymälässä. Vastoin ostotositteista ilmeneviä omaisuuden arvon osoittavia tietoja yhtiö on hakenut vakuutuskorvausta väittäen kärsineensä vahinkoa yli 300 000 euron edestä.

13. On ollut yhtiön asiana esittää selvitystä vahingon määrästä. Yhtiö ei ole kyennyt esittämään lainkaan luotettavaa selvitystä siitä, että todellinen vahingon määrä olisi sen vaatiman mukainen. Yhtiö ei ole edes pyrkinyt selvittämään vahingon oikeaa määrää, vaan se on päinvastoin pyrkinyt salaamaan vakuutuksenantajalta tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioinnin kannalta. Yhtiön edustajan on täytynyt tietää, ettei vakuutuskorvauksena vaadittu määrä vastaa yhtiön kärsimää todellista vahinkoa ja että sen salaamilla tiedoilla on olennainen merkitys vakuutuksenantajan vastuun arvioinnin kannalta. Yhtiön on katsottava toimineen siten vilpillisesti kuin vakuutussopimuslain 72 §:ssä on tarkoitettu.

14. Ero vaaditun vakuutuskorvauksen ja yhtiön todella kärsimän vahingon välillä on merkittävä. Yhtiön menettelyllään tavoitteleman hyödyn määrä on siten ollut huomattava. Sen puolesta on tarkoituksellisesti pyritty salaamaan omaisuuden arvoa ja määrää koskevia todenperäisiä tietoja vahinkoselvittelyn yhteydessä. Yhtiö on kirjanpitovelvollisena pyrkinyt salaamaan vakuutuksenantajalta toimintaansa koskevaa kirjanpitoaineistoa. Näillä perusteilla yhtiön menettelyä on pidettävä siten törkeänä, ettei ole kohtuullista määrätä Tapiolaa korvaamaan osaakaan yhtiölle aiheutuneesta vahingosta. Aihetta hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioiden muuttamiseen ei siten ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Juha Häyhä, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Kristiina Harenko.

Sopimusriidat